Esitelmäilta 9.9.2025 kiltatalolla

Teksti: Jani Kortesluoma

Ville Jalovaara - Helsinki 1944 taistelu pääkaupungista

Historiantutkija, dosentti ja tietokirjailija Ville Jalovaara kävi Utin Ilmakillan tiistain 9.9.2025 esitelmäillassa kertomassa yhdestä Suomen kohtalonhetkistä – Helsingin helmikuun 1944 suurpommituksista kirjansa Helsinki 1944 – Taistelu pääkaupungista pohjalta. Täysi tupa sai nauttia erinomaisesta kerronnasta, joka kirvoitti myös jonkin verran keskustelua ja kysymyksiä.

Jalovaara johdatti kuulijat aiheeseen taustoittamalla sitä sotatilannetta, johon Neuvostoliiton Suomeen kohdistama pommituskampanja liittyi. Helsinki ei suinkaan ollut ainoa pommitettu kaupunki vaan mm. Kotka, Turku ja Oulu saivat osansa Stalinin yrityksestä tyrmätä Suomi irti Saksan rinnalta. Jos tuo isku olisi onnistunut, olisi maamme historia ollut hyvin erilainen.

Miksi isku sitten jäi lopulta tuhoiltaan aika vaatimattomaksi? Jalovaara muistutti, että aikalaisista ei varmasti tuntunut pommitusöiden jälkeen siltä, että tässä saavutettiin juuri torjuntavoitto eikä Helsingille käynyt kuten vaikka Hampurille, Dresdenille tai Tallinnalle. Pommitukset olivat järkytys ja ajatus onnistuneesta torjunnasta sai alaa vasta paljon myöhemmin.

Jalovaaran mukaan Helsingin säästyminen laajemmilta tuhoilta oli yhdistelmä melko vahvaa ilmapuolustusta ja ennen kaikkea neuvostoilmavoimien kyvyttömyyttä. Vuonna 1942 perustetuilta Neuvostoliiton Kaukotoimintailmavoimilta puuttui niin kalustoa kuin osaamista yöllisen suurpommituksen toteuttamiseen. Kykyä samanlaiseen kaupunkien sorakasoiksi muuttamiseen, mitä Yhdysvaltojen ja Englannin ilmavoimat tekivät Saksassa, ei Neuvostoliitolla ollut. Suomen onneksi.

Esitelmässä käsiteltiin myös Vuosaareen puutavarasta kasattua valekaupunkia, joka olisi sytytetty palamaan ennen viimeistä kolmesta pommituksesta hämäämään neuvostolentäjiä kaupungin todellisesta sijainnista. Jalovaara kertoi, että aikalaislähteiden perusteella tällaisia kokkoja ei ollut tai niitä ei ainakaan sytytetty. Legenda tällaisesta hämäyksestä on syntynyt vasta vuosikymmeniä sodan jälkeen ja jäänyt elämään omaa elämäänsä.

Ilmakillan kesän bussiretki Kotkaan 9.8.2025

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Tällä kertaa retkeilimme naapurikaupungissamme Kotkassa. Alkuun yleisöltä suljettuun Kyminlinnaan, josta ravintola Jokihelmen lounaan kautta Kymin lentokentälle ilmailupäivään. Kymissä juhlittiin myös kentän pääkäyttäjän Karhulan Ilmailukerhon 80-vuotista taivalta purjelennon parissa. Siirtymisten aikana retkemme järjestelyvastaava Jani Kortesluoma kertoi Kymenlaakson ilmailuhistoriasta monesti juuri sillä hetkellä ohikiitäviin maisemiin liittyen.

Kyminlinna

Kymijoen suistoon Suuren rantatien varteen lähelle Ruotsin rajaa (ns.Vanhan Suomen aluetta) rakensi Venäjän keisarikunta Kyminlinnan linnoituksen ensimmäisen vaiheen, nykyistä pienemmän kokonaisuuden vuonna 1790. Vuosina 1803 – 1808 rakennettiin samoille sijoille uusi kapioneerijärjestelmään perustuva suurempi linnoitus noin 50 hehtaarin alueelle. Se muodosti Ruotsinsalmen merilinnoituksen kanssa osan silloisen Venäjän pääkaupungin Pietarin suojaksi perustettua Kaakkois-Suomen linnoitusketjua, jonka sotapäällikkö Generallisimus Aleksander Suvorov rakennutti.

Venäjän vallattua koko Vanhan Suomen vuonna 1808 – 1809, linnoitusketju jäi kauaksi rajasta menettäen merkityksensä Ruotsin kuninkaan mahdollisia sotatoimia vastaan. Talvisodan aikana 1939 Kyminlinnan linnoitus palasi väliaikaisesti sotilaskäyttöön ja 1950-luvulta aina vuoteen 2005 linnoitus oli kokoaikaisesti Puolustusvoimien käytössä. Siinä toimivat muun muassa Haminan Rannikkolinnakkeisto, Kotkan Rannikkopatteristo ja Kotkan Rannikkoalueen Kyminlinnan varuskunta.

Vastikään Kotkan kaupunki osti valtiolta linnoituksen alueen yhdellä eurolla. Lahjahintaa selittää kaupungille mukana tulleet museaaliset velvoitteet. Rakennuksetkin ovat olleet kylmillään pitkään, josta on aiheutunut sisäilmaongelmia muun muassa kahteen kasarmiin. Kotkan kaupungin tavoitteena on noin 10 vuoden kuluessa aikansaada alueesta Suomenlinnan saaren ja Lappeenrannan linnoituksen kaltainen kaikille avoin viihtyisä oleskelualue palveluineen sekä mahdollisesti myös uudisrakentamista. Oli mielenkiintoista opastettuna kuulla linnoituksen tarina sekä nähdä se sisältä vielä juuri sellaisena kun se Puolustusvoimilta jäi.

Kymin ilmailupäivä

Karhulan ilmailukerho on järjestänyt useiden vuosikymmenien ajan perinteisiä ilmailupäiviä elokuun alkupuolella. Aiemmin niihin on liittynyt taitolentoesityksiäkin, mutta nykyisin ilmailuviranomainen on rajoittanut yleisötilaisuudessa vähäisetkin taitolentosuoritukset raskasvelvoitteisen lentonäytösstatuksen ja siihen liittyvän luvan piiriin. Kymissä tapahtui kuitenkin koko ajan monipuolisen maanäyttelyn lisäksi erilaisten lentokoneiden, helikoptereiden ja purjekoneiden muuta esittelylentotoimintaa.

Alueella oli nähtävillä myös harrasteajoneuvoja sekä poliisin ja pelastuslaitoksen kalustoa esillä. Historiallisten Gloster Gauntletin ja DC-3:n toistuvat tähtimoottoreiden käynnistykset savupöllähdyksineen, jyrisevät lentoonlähdöt ja niiden laskeutumiset kiinnostavat aina yleisöä.

Susanna Valliuksen esitelmä 3.6.2025

Lamellien nocturno – tarinoita lentäjistä

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Suomen Ilmavoimamuseon näyttelyamanuenssi FM Susanna Vallius on koonnut Utin ilmailuhistoriaan läheisesti liittyvän kirjan lentomestari Otto Niemestä – Lamellien nocturno, tarinoita lentäjistä. Nyt pidetty esitelmä pohjautui Ilmavoimamuseolle päätyneisiin Otto Niemen omiin arkistoihin ja kirjaan.

Ilmavoimiemme alkuaikojen lentokoneet olivat I-maailmasodan ajoilta kaksitasoisia ylijäämälentokoneita, joiden siivissä tarvittiin tukijännevaijereita. Lennolla ilmavirtauksissa väristessään niistä lähti ikään kuin musiikkia muistuttavaa ääntä – nocturnoa. Erityisesti Martinsyde –lentokone tunnettiin tästä lukuisine vaijereineen.

Vuonna 1902 syntyneen Otto Niemen seikkailunhakuinen persoona vei hänet jo 16-vuotiaana Viron vapaussotaan "Pohjan pojat" -apuretkikunnan mukana. Siellä nähdessään lentokoneiden kaartotaistelua päätti hän: "Minusta tulee lentäjä". Otto Niemen tie kapitulanttiohjaajaksi kävi ajan tavan mukaan ensin varusmiehenä apumekaanikoksi Uttiin, jota seurasi palvelussitoumus mekaanikkona. Siinä tehtävässä hänellä oli tapana pyrkiä usein lennolle mukaan ”painoksi” 2-paikkaisten koneiden takapenkille.

Utti 10.8.1926

Vajaan 3 vuoden jälkeen hän pääsi lentokoulutukseen jatkaen uraansa ohjaana Utissa. Lentotekniikka oli tuolloin vielä yksinkertaista, siksipä olikin todettu olevan käytännöllistä, kun sama mies osaa sekä ohjata että huoltaa ja korjata konettaan.

Loppuvuodesta 1938 Otto Niemen värikäs persoona komennettiin Kauhavan Ilmasotakouluun ohjaajaopettajaksi. Välirauhan aikana 1940 hän palasi Uttiin ja Lentolaivue 12:een. Jatkosodan aikana Niemi iäkkäänä ohjaajana ei enää osallistunut rintamalentoihin vaan toimi Lentosotakoulun kenttämestarina ja laskuvarjovaraston hoitajana. Eläkkeelle hän jäi joulukuussa 1944.

Otto Niemi

Uutuuskirja "Lamellien nocturno – tarinoita lentäjistä" (236 sivua) sisältää tarinoita ja runsaasti valokuvia Otto Niemen ja Ilmavoimamuseon arkistosta. Useimmat niistä liittyy Utin historiaan.

Esitelmäväkeä 3.6.2025

Killan esitelmä- sekä kevätkokous 6.5.2025

FT Seija A. Niemi: Elvingin torni sota-ajan ilmavalvonta-asemana

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Filosofian tohtori Seija A. Niemi on historiatutkimuksissaan löytänyt Vuohijärven ympäristöstä paljon historiallisesti mielenkiintoisia paikkoja tarinoineen. Hänen nyt killalle pitämänsä esitelmä keskittyi Elvingin torniin ja lottien ilmavalvontatehtäviin tuossa tornissa ja vähän laajemminkin.

Lotta-Svärd Pohjois-Valkealan osasto oli perustettu jo 1920-luvulla käsittäen aluksi vain saniteetti-, muonitus- ja varusosastot. Myöhemmin 1930-luvulla toiminta laajeni moninaisemmaksi, jolloin ilmavalvontakin tuli mukaan. Sotatoimien uhatessa Elvingin torni todettiin sopivaksi tuohon tarkoitukseen. Aisti-ilmavalvontaan koulutettujen lottien tukikohtana oli vajaan kilometrin päässä sijainnut Kirjokiven kartano, josta he pareittain toimivat kaikkina vuorokauden aikoina kahden tunnin tornivuoroissa.

Lentokoneista saadut näkö- ja kuulohavainnot ilmoitettiin puhelimella Kouvolan ilmavalvonta-aluekeskukseen, jossa alueen kaikilta havaintopaikoilta saadut tiedot koottiin. Hävittäjä- ja ilmatorjunta sekä väestönsuojelu saivat sieltä tiedot eri tasoisia valmiuksia varten. Elvingin tornissa toimineet lotat oli majoitettu vajaan kilometrin pituisen polun päähän Kirjokiven kartanoon.

Seija Niemi oli löytänyt Kirjokivesssä ilmavalvontalottana toimineen koulutyttö Irma Hentun sodanaikaisen ainekirjoituksen, jonka otsikkona on ”Vaikea tehtävä”. Siinä hän kertoo valvontavuoron tapahtumista Elvingin tornilla. Niemen lukemana kirjoituksesta välittyi kuuntelijoille hyvä kuva aisti-ilmavalvonnasta ja sen ajoittaisesta vaarallisuudestakin Neuvostoliiton pommikoneparven tulittaessa kohti tornia konekivääreillään. Onnekkaasti vahingoiksi jäi vain muutamia edelleenkin nähtävissä olevia koloja kalkkitiilisen tornin rakenteissa.

Rintamatilanteesta sekä sisämaan pommitusten vähenemisestä johtuen Kirjokiven valvonta-asema lakkautettiin 15.12.1941.

Ilmakillan kevätkokous 6.5.2025

Kokouksen aluksi puheenjohtaja Lassi Viisanen muisti killan puolesta kukkakimpuin naisjaostoa, Maija Fabritiusta ja Maija-Liisa Koivistoa, heidän aktiivisesta toiminnastaan killassa.

Kevätkokous on niin sanottu tilikokous, jossa tarkastellaan edellistä toimintavuotta. Vuonna 2024 kiltatalolla talkoita pidettiin 40 kertaa, esitelmäkokouksia oli 7 (keskimäärin nelisenkymmentä henkilöä paikalla), Roottori-jäsenlehteä julkaistiin 2 kertaa, Ilmavoimien kiltaliiton Pilvenveikko-lehteä avustettiin sekä ylläpidettiin killan Internet ja Facebook-sivustoja. Kiltamatkoja tehtiin Ilmasotakouluun Tikkakoskelle ja Porvoon joulumarkkinoille.

Vuoden lopussa varsinaisia jäseniä oli 351, kunniajäseniä 6 ja perhejäseniä 6. Tilikauden tulos oli 1952 € tappiollinen. Kulut lisääntyivät ja tuotot, muun muassa jäsenmaksutulot, vähentyivät. Kassatilanne on kuitenkin hyvä. Toiminnantarkastaja Veijo Oinosen allekirjoittama toiminnantarkastuskertomus esiteltiin ja tilivelvollisille myönnettiin tili- ja vastuuvapaus.

Muita asioita: Ilmavoimien kiltaliiton ansioristi on myönnetty puheenjohtaja Lassi Viisaselle ja pitkäaikaiselle sihteerille ja aktiiville Maija-Liisa Koivistolle. Ristit luouvutetaan myöhemmin. Matkasuunnitelmissa on bussiretket kesäkuussa Rajamuseolle Immolaan ja elokuussa Kyminlinnaan / Kymin -ilmailupäivään.

Kokousväkeä 6.5.2025

Tiistain 1.4.2025 esitelmän piti rykmentin komentaja eversti Kimmo Nordberg

Utin Jääkärirykmentti tänään ja tulevaisuudessa

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

UTJR on tänä päivänä mukana kaikissa Puolustusvoimien lakisääteisissä tehtävissä: Suomen sotilaallisessa puolustuksessa, muiden viranomaisten tukemisessa, osallistumisessa kansainväliseen avunantoon sekä osallistumisessa kansainväliseen kriisinhallintaan. Viimeisin osa-alue liittyy esimerkiksi koulutukselliseen apuun Ukrainalle.

Rykmentti on reilussa neljännesvuosisadassa kehittynyt erikoisjoukoksi tiedustelutehtäviin, vaikuttamistehtäviin, jotka voivat olla sekä puolustuksellisia että hyökkäyksellisiä, sekä tukitehtäviin. Tukitehtävät ovat esimerksi muun joukon tukemista sen tehtävien suorittamiseksi koulutuksella tai suorituskyvyllä.

Mitä on Utin erikoisjoukot? UTJR:llä on luotu kyky tarjota päätöksentekijöille vaihtoehtoisia mahdollisuuksia osana maamme kokonaisturvallisuutta. Erikoisjoukkojen korkea suorituskyky mahdollistaa vaativien tehtävien suorittamisen, koska operaatioissa käytetään muista joukko-osastoista poikkeavia menetelmiä. Joukkojen rajallisesta määrästä johtuen tehtävien tulee kuitenkin olla tarkasti kohdistettuja.

Puolustusvoimien organisaatiossa UTJR on Maavoimien esikunnan alainen, mutta lohkokaaviossa erikoisuutena nähdään myös suora viiva Pääesikunnan alaisuuteen. Osittain kahden isännän mallissa on kuitenkin edistystä verrattuna Utin varuskunnan aikaan 1962 – 1996, jolloin varuskunnassa toimi yhteistoiminnassa ja sulassa sovussa suoraan Ilmavoimien esikunnan alainen Kuljetuslentolaivue ja suoraan Pääesikunnan alainen Laskuvarjojääkärikoulu.

UTJR:ssä on palkattuna noin 470 henkilöä sekä noin 300 varusmiestä/vuosi. Rykmentti käsittää Erikoisjääkäripataljoonan (merielementti Upinniemessä), Helikopteripataljoonan sekä Tukipataljoonan. Komentajan ja pataljoonien välissä on esikunta. Varusmiehiä koulutetaan Laskuvarjojääkärikomppaniassa ja Tukikomppaniassa. Esitelmässä käytiin läpi myös helikopteriohjaajien koulutusjärjestelmä ja urakehitys.

Kimmo Nordbergin esitelmää täydensivät hienot Talvikotka 25 –harjoituksen pohjoisen talvimaisemakuvat revontulineen sekä vauhdikas video rykmentin helikopteritehtävistä. Päätteeksi kokousyleisö esitti vielä lukuisia kiinnostavia kysymyksiä.

Esitelmäväkeä 1.4.2025

27.3.2025: Kohtalokas lento

Utin lentokentän kohtalokkain lento-onnettomuus 29.4.1971

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Lännestä lähestynyt lumikuuro ja siitä johtunut ohjaajan eksyminen sekä lopulta asentotajun menetys huonossa näkyvyydessä vähäisellä lentokokemuksella koitui neljän nuoren miehen kohtaloksi tuona torstai-iltana.

Kouvolan yläpuolella paikallislennolla ollut uttilaisen lentokoulun vuokrakone, nelipaikkainen Beechcraft Musketeer, syöksyi jyrkähkössä kulmassa pellolle Ranta-Utissa noin kilometrin päähän kiitotiestä syttyen palamaan. Virka-ajan ulkopuolella kodeistaan hälytetyt Kuljetuslentolaivueen pelastusmiehet kalustoineen olivat turmapaikalla noin 10 minuutin kuluttua maahansyöksystä. Henkilöiden pelastaminen ei ollut enää mahdollista.

Kuvateksti: Raimo Pukkila vasemmalla, luovuttaa vääntyneen potkurin Ilmakillan puheenjohtaja Lassi Viisaselle

Helsinki-Vantaalla ja Helsinki-Malmilla lennonneuvonnassa työuransa tehnyt sekä omaa Suomen Lentoteoriat Oy -koulutusyritystään pyörittänyt Raimo Pukkila lahjoitti Utin Ilmakillalle hänelle aikanaan siirtyneen tuon onnettomuuskoneen vääntyneen potkurin. Potkuri tarkempine onnettomuustietoineen tulee osaksi Utti 100v. -näyttelyä.

Ilmavoimien vuosipäivä 6.3.2025

Teksti ja kuvat: Jani Kortesluoma

Torstaina 6.3.2025 kunnioittivat Utin Ilmakilta ja Utti Air National Guard (UANG) yhdessä Ilmavoimien 107. vuosipäivää. Hieman päälle kolmekymmentä aktiivia kokoontui laskemaan killan ja UANG:n yhteisen seppeleen Utin Kotka-patsaalle klo 13:45. Seppeleenlaskun jälkeen ohjelmassa oli vuosipäiväkahvit kiltatalolla.

Kahvituksen jälkeen esitettiin vielä koelentokurssi 4:stä kertova dokumenttielokuva.

Seuraavan kerran kiltatalolla tapahtuu kun 1.4.2025 klo 18:00 killan esitelmäiltaan saapuu Utin jääkärirykmentin edustaja kertomaan rykmentin nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.

Tässä linkki etusivun arkiston kaikkiin tapahtumiin alkaen 6.2.2018