Tiistaina 11.11.2025 pidettiin killan esitelmä- sekä syyskokous

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Juha Kilpeläisen esitelmän aiheena oli Utin alueen linnoittaminen 1939 – 1941

Yleisesikunnan päällikkö kenraali Oscar Enckellin kerrotaan laatineen suunnitelmat Kaakkois-Suomen linnoittamisesta idän suuntaan jo vuonna 1920: Kannaksella viivytystaistelu, Kymijoella puolustustaistelu ja Turkuun perustettaisiin tarvittaessa sillanpääasema. Vuoden 1922 linnoitussuunnitelmaehdotuksesta löytyy dokumenttiakin: Perustetaan 15 vyöhykettä, jossa 15. on Kymijoen linja. Näistä osa toteutettiin Kannaksella.

1930-luvun aikana linnoitteita rakennettiin lisää sekä paranneltiin entisiä ja pääpuolustusasemasta (nykyisin Venäjän puolella) tuli myöhemmin Mannerheim-linja. Kesällä 1939 kasvoi sodan uhka, jolloin aktivoitiin suuret linnoitustyöt vapaaehtoisvoimin Kannaksella.

Syyskuun puolivälissä eversti Valo Nihtilän muistiossa ehdotettiin Kymijoen ja Väliväylän varustamista sekä Suomenlahden – Kivijärven välin linnoittamisen tutkimista maastossa. Lokakuun 9. 1939 alkoivat YH – ylimääräiset harjoitukset, käytännössä liikekannallepano, ja linnoitustöitä jatkettiin nyt alueille siirrettyjen reservistä koottujen joukkojen voimin. Kaakkois-Suomen alueelle suunniteltiin Virolahden ja Saimaan välille yhtenäistä puolustusketjua Luumäkilinjaa eli L-linjaa.

Työ aloitettiin, mutta se hidastui merkittävästi kun osa linnoitusjoukoista siirrettiin tositoimiin rintamalle talvisodan syttyessä 30.11. Taaemmista puolustusasemista Kymijokilinja eli K-linjasta annettiin määräys 10.12.1939 merivoimien komentaja Väinö Valveelle mutta tarvittava maastotiedustelu ja työhön suunnitellun joukon vienti joulukuun lopulla Kannakselle hidastivat töitä.

Tammikuun alussa kenraalimajuri Juho Heiskanen siirtyi Kymijoen linnoitustöiden johtajaksi ja osasto Jussila aloittaa työt Utin seudulla. Kymijokilinja kulki pääosin Kymijoen itärantaa Kotkasta Kuusankoskelle. Välirauhan tultua maaliskuussa, lopetettiin linjan rakentaminen sen jälkeen huhtikuussa, sillä rakentamisjoukkojen piti nyt keskittyä L-linjan tekemiseen. Kenraalimajuri Hanellin suunnitelma uudesta pääpuolustusasemasta (entinen oli Mannerheimlinja) hyväksyttiin 11.5. 1940.

Itäraja suunta linnoitettiin siten, että puolustuksen painopiste sijoittui Virolahden ja Luumäen Kivijärven 60 km:n pituiselle alueelle yhtenäisenä kestolinnoitettuna puolustuslinjana, jonka betonibunkkerit ovat edelleen nähtävissä. Myöhemmin nimeksi vakiintui Salpalinja. Taisteluihin linja ei kuitenkaan jatkosodassa joutunut rintaman pysähdyttyä Kannakselle. Miehikkälään on näille alkuperäisille varustuksille perustettu sotahistoriallinen Salpalinja-museo.

Kymijokilinjan päävastarintalinja oli Utti-Myllykoski-Kymijoki-Tavastila ja taisteluetuvartiolinja 5 km itään Kaipiainen-Sippola-Summajoki. Linnoitteet olivat kevyempiä irtokivistä koottuja 2-4 rivisiä esteitä, kaivantoja, hiekkavalleja ja 3-5-rivisiä kallioista louhittuja pystyssä olevia kiviesteitä. Kymijoki itsessään koskipaikkoja lukuunottamatta leveänä ja syvänä oli etenemiseste.

Utin ympäristössä kenttälinnoitteita oli lukumäärällisesti paljon vihollisen todennäköisimmän hyökkäyssuunnan Luumäki-Kouvola maantien mukaisesti, mutta useimmiten vain puisia katettuja eteenpäin ampuvia kk-korsua, yhteyshautoja sekä tykistöasemia sekä hyökkäysvaunuesteitä.

Killan syyskokous 2025

Kokous vahvisti hallituksen laatiman esityksen toimintasuunnitelmasta ja alijäämäisestä talousarviosta vuodelle 2026. Killan puheenjohtajana jatkaa Lassi Viisanen. Hallitukseen valittiin rivijäsenyyttä pyytäneen Eino Rantalan tilalle Petri Reunanen. Uudelleen valittiin Jani Kortesluoma ja Esko Tilli. Pekka Hyyryläinen, Jouni Kärkkäinen ja Jukka Sihvola jatkavat vanhoina. Rahastonhoitajana jatkaa Riina Parkko, toiminnan tarkastajana Veijo Oinonen, varalla Jussi Pakarinen.

Kymenlaakson kiltapiirin ja Ilmavoimien kiltaliiton kokousedustajan valitsee hallitus keskuudestaan kuhunkin tilaisuuteen erikseen, yleisenä käytäntönä on ollut puheenjohtajan osallistuminen. Jäsenmaksuksi vuodelle 2026 päätettiin 23 €, sisältäen myös 2 kpl Roottori-jäsenlehteä, 2 kpl Ilmavoimien Kiltaliiton Pilvenveikko-lehteä sekä Maanpuolustaja-lehdet. Tiedotettiin joulukuun kokoontumisen olevan jäsenille ohjelmallisen puurokokouksen 15.12.

Lokakuun esitelmäilta pidettiin 7.10.2025 klo 18:00 kiltatalolla

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

FM, väitöskirjatutkija Helena Pirttisaari-Sundström - Lento-osasto Kuhlmeyn toiminta Suomessa Immolasta käsin kesällä 1944

Lokakuun esitelmäaihe saksalaisen Lento-osasto Kuhlmeyn vaiheet jatkosodan ratkaisuhetkillä luonnollisestikin kiinnostaa alueellamme olihan osaston tukikohtina Immolan, Lappeenrannan ja Utin lentokentät.

FM, väitöskirjatutkija Helena Pirttisaari-Sundström oli suunnitellut esitelmätuntiin tiukan kokonaispaketin osaston vaiheista, jossa hän vankalla tieto- ja esitelmöitsijäpohjallaan onnistui hienosti.

Helena Pirttisaari-Sundström

Esitelmän aiheotsikointi selviää alempana olevasta kokousinfosta. Mielenkiintoisesti esitetty oli myös sota-asioiden muistelukulttuurin suuret erot saksalaisten ja suomalaisten välillä. Niin osaston johtajana toimineen everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn vuoden 1990 kuin osaston Focke-Wulf 190-lentäjä Heribert Kollerinkin vuoden 2010 vierailut Utissa ja Immolassa osoittivat heille, kuinka paljon Suomessa heidän merkittävää toimintaansa Suomessa arvostetaan. Muistomerkeissäkin se näkyy.

Immolaan on pystytetty osaston muistomerkki ja Kouvolan Jokelassa Stuka-lentäjien muistokivi. Wehrmachtin Luftwaffen toiminta kiellettiin maailmansodan jälkeen, mutta Bundeswehrin Ilmavoimat (Luftwaffe) perustettiin uudelleen 1956 Länsi-Saksaan, jota myös Kurt Kuhlmey oli rakentamassa yleten kenraalimajuriksi.

Esitelmän aiheen taustaa:

Suomalaisten pääasema murtui Kannaksella Valkeasaaren lohkolla 10.6.1944 puna-armeijan aloitettua massiivisen suurhyökkäyksensä itärintamalla. Tilanne oli kriittinen, Suomen kohtalonhetket olivat käsillä. Marsalkka Mannerheim pyysi Hitleriltä 12.6. Saksan ilmavoimien tukea sekä jäädytettyjen asetoimitusten jatkamista. Hitler teki samana päivänä myöntävän päätöksen, ja saksalainen lento-osasto Kuhlmey saapui Immolaan neljä päivää myöhemmin, jolloin koko kenttä luovutettiin sen käyttöön. Sieltä käsin se operoi Kannaksen torjuntataisteluissa osallistuen merkittävällä panoksella Talin-Ihantalan ja Äyräpään-Vuosalmen suurtaisteluihin.

FM, väitöskirjatutkija Helena Pirttisaari-Sundströmin esitelmä käsittelee Lento-osasto Kuhlmeyn toimintaa Immolasta käsin kesällä 1944, osaston kokoonpanoa, operatiivista toimintaa ja merkitystä. Millainen mies komentaja evl Kurt Kuhlmey oli? Entä miten Immolaa pommitettiin 2.7.1944 ja halvaantuiko lento-osasto?

Pirttisaari-Sundström valmistelee Helsingin yliopistossa prof. Henrik Meinanderin ohjauksessa väitöskirjaa sodan ajan rajajoukoista nimellä "Rajamies kuvassa. Sotilaan omakuvan visuaalinen representaatio rajajääkäreiden jatkosodan (1941–1944) ajan valokuvissa." Kesästä 2023 alkaen hän on vetänyt sotahistoriaan painottuvia Immolan historiakävelykierroksia.

Kokousyleisöä

Esitelmäilta pidettiin 9.9.2025 kiltatalolla

Teksti: Jani Kortesluoma

Ville Jalovaara - Helsinki 1944 taistelu pääkaupungista

Historiantutkija, dosentti ja tietokirjailija Ville Jalovaara kävi Utin Ilmakillan tiistain 9.9.2025 esitelmäillassa kertomassa yhdestä Suomen kohtalonhetkistä – Helsingin helmikuun 1944 suurpommituksista kirjansa Helsinki 1944 – Taistelu pääkaupungista pohjalta. Täysi tupa sai nauttia erinomaisesta kerronnasta, joka kirvoitti myös jonkin verran keskustelua ja kysymyksiä.

Jalovaara johdatti kuulijat aiheeseen taustoittamalla sitä sotatilannetta, johon Neuvostoliiton Suomeen kohdistama pommituskampanja liittyi. Helsinki ei suinkaan ollut ainoa pommitettu kaupunki vaan mm. Kotka, Turku ja Oulu saivat osansa Stalinin yrityksestä tyrmätä Suomi irti Saksan rinnalta. Jos tuo isku olisi onnistunut, olisi maamme historia ollut hyvin erilainen.

Miksi isku sitten jäi lopulta tuhoiltaan aika vaatimattomaksi? Jalovaara muistutti, että aikalaisista ei varmasti tuntunut pommitusöiden jälkeen siltä, että tässä saavutettiin juuri torjuntavoitto eikä Helsingille käynyt kuten vaikka Hampurille, Dresdenille tai Tallinnalle. Pommitukset olivat järkytys ja ajatus onnistuneesta torjunnasta sai alaa vasta paljon myöhemmin.

Jalovaaran mukaan Helsingin säästyminen laajemmilta tuhoilta oli yhdistelmä melko vahvaa ilmapuolustusta ja ennen kaikkea neuvostoilmavoimien kyvyttömyyttä. Vuonna 1942 perustetuilta Neuvostoliiton Kaukotoimintailmavoimilta puuttui niin kalustoa kuin osaamista yöllisen suurpommituksen toteuttamiseen. Kykyä samanlaiseen kaupunkien sorakasoiksi muuttamiseen, mitä Yhdysvaltojen ja Englannin ilmavoimat tekivät Saksassa, ei Neuvostoliitolla ollut. Suomen onneksi.

Esitelmässä käsiteltiin myös Vuosaareen puutavarasta kasattua valekaupunkia, joka olisi sytytetty palamaan ennen viimeistä kolmesta pommituksesta hämäämään neuvostolentäjiä kaupungin todellisesta sijainnista. Jalovaara kertoi, että aikalaislähteiden perusteella tällaisia kokkoja ei ollut tai niitä ei ainakaan sytytetty. Legenda tällaisesta hämäyksestä on syntynyt vasta vuosikymmeniä sodan jälkeen ja jäänyt elämään omaa elämäänsä.

Ilmakillan kesän bussiretki Kotkaan 9.8.2025

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Tällä kertaa retkeilimme naapurikaupungissamme Kotkassa. Alkuun yleisöltä suljettuun Kyminlinnaan, josta ravintola Jokihelmen lounaan kautta Kymin lentokentälle ilmailupäivään. Kymissä juhlittiin myös kentän pääkäyttäjän Karhulan Ilmailukerhon 80-vuotista taivalta purjelennon parissa. Siirtymisten aikana retkemme järjestelyvastaava Jani Kortesluoma kertoi Kymenlaakson ilmailuhistoriasta monesti juuri sillä hetkellä ohikiitäviin maisemiin liittyen.

Kyminlinna

Kymijoen suistoon Suuren rantatien varteen lähelle Ruotsin rajaa (ns.Vanhan Suomen aluetta) rakensi Venäjän keisarikunta Kyminlinnan linnoituksen ensimmäisen vaiheen, nykyistä pienemmän kokonaisuuden vuonna 1790. Vuosina 1803 – 1808 rakennettiin samoille sijoille uusi kapioneerijärjestelmään perustuva suurempi linnoitus noin 50 hehtaarin alueelle. Se muodosti Ruotsinsalmen merilinnoituksen kanssa osan silloisen Venäjän pääkaupungin Pietarin suojaksi perustettua Kaakkois-Suomen linnoitusketjua, jonka sotapäällikkö Generallisimus Aleksander Suvorov rakennutti.

Venäjän vallattua koko Vanhan Suomen vuonna 1808 – 1809, linnoitusketju jäi kauaksi rajasta menettäen merkityksensä Ruotsin kuninkaan mahdollisia sotatoimia vastaan. Talvisodan aikana 1939 Kyminlinnan linnoitus palasi väliaikaisesti sotilaskäyttöön ja 1950-luvulta aina vuoteen 2005 linnoitus oli kokoaikaisesti Puolustusvoimien käytössä. Siinä toimivat muun muassa Haminan Rannikkolinnakkeisto, Kotkan Rannikkopatteristo ja Kotkan Rannikkoalueen Kyminlinnan varuskunta.

Vastikään Kotkan kaupunki osti valtiolta linnoituksen alueen yhdellä eurolla. Lahjahintaa selittää kaupungille mukana tulleet museaaliset velvoitteet. Rakennuksetkin ovat olleet kylmillään pitkään, josta on aiheutunut sisäilmaongelmia muun muassa kahteen kasarmiin. Kotkan kaupungin tavoitteena on noin 10 vuoden kuluessa aikansaada alueesta Suomenlinnan saaren ja Lappeenrannan linnoituksen kaltainen kaikille avoin viihtyisä oleskelualue palveluineen sekä mahdollisesti myös uudisrakentamista. Oli mielenkiintoista opastettuna kuulla linnoituksen tarina sekä nähdä se sisältä vielä juuri sellaisena kun se Puolustusvoimilta jäi.

Kymin ilmailupäivä

Karhulan ilmailukerho on järjestänyt useiden vuosikymmenien ajan perinteisiä ilmailupäiviä elokuun alkupuolella. Aiemmin niihin on liittynyt taitolentoesityksiäkin, mutta nykyisin ilmailuviranomainen on rajoittanut yleisötilaisuudessa vähäisetkin taitolentosuoritukset raskasvelvoitteisen lentonäytösstatuksen ja siihen liittyvän luvan piiriin. Kymissä tapahtui kuitenkin koko ajan monipuolisen maanäyttelyn lisäksi erilaisten lentokoneiden, helikoptereiden ja purjekoneiden muuta esittelylentotoimintaa.

Alueella oli nähtävillä myös harrasteajoneuvoja sekä poliisin ja pelastuslaitoksen kalustoa esillä. Historiallisten Gloster Gauntletin ja DC-3:n toistuvat tähtimoottoreiden käynnistykset savupöllähdyksineen, jyrisevät lentoonlähdöt ja niiden laskeutumiset kiinnostavat aina yleisöä.