Lentotukikohdassa käytössä olleet konetyypit

---

---

Utin lentotukikohdan käytössä sekä onnettomuuksissa mukana olleet konetyypit kautta aikojen

1910 -luku

Albatros C.III on saksalainen kaksipaikkainen tiedustelukone, jota ensimmäisen maailmansodan aikana tuotettiin Saksassa jopa seitsemässä tehtaassa. Sodan loppupuolella tyypillä oli käyttöä enää koulukoneena. Kaksi konetta ostettiin Saksasta maahamme 1919. Toinen tuhoutui piakkoin moottoripalon takia ja toinen syöksyi maahan Utissa 11.3.1920, vänrikki G. R. Michelsson s.10.11.1898 Porvoossa ja sotamies E. V. Joutsela s. 13.05.1898 Tampereella, saadessa surmansa. Viimemainitussa tapauksessa syyksi epäiltiin sabotaasia.

Kärkiväli 11,17 m, pituus 7,9 m, lentopaino 1 345 kg ja suurin nopeus 140 km/h

Sivun alkuun

---

Nieuport 23. Gustave Delagen suunnitteleman koneen ensilento lennettiin vuonna 1916. Kone kehitettiin Nieuport 17-koneen pohjalta vahvistamalla rakenteita, ulkoisesti koneet eivät poikenneet toisistaan kuin pienten yksityiskohtien osalta.

Nieuport 23:n kärkiväli oli 8,16 m, pituus 5,8 m, lentopaino 560 kg ja suurin nopeus 165 km/h.

Sivun alkuun

---

Italialainen S.I.A.I. S.9 eli Savoia on italialainen kaksipaikkainen lentovene, joka on kehitetty ranskalaisen F.B.A. -lentoveneen pohjalta. Suomeen saatiin lahjoituksena yksi 1919 ja se tuhoutui seuraavana vuonna. Kesällä 1920 saatiin varat vielä kahden koneen hankkimiseksi. Italiasta Suomeen lennettäessä ne tuhoutuivat 7.9.1920 Alppeja ylitettäessä. Majuri Väinö Mikkola s. 3.3.1890 Kouvola, luutnantti Äly Durchman s. 31.3.1894 Tampere, vänrikki Carl-Erik Leijer s. 2.6.1897 Kouvola ja italialainen mekaanikko Carlo Riva menehtyivät. Syyksi on arveltu sabotaasia, mutta kirkkaan ilman turbulenssikaan ei liene pois suljettu. Syy ei ole selvinnyt. Tuhoutumispäivästä tuli Suomen ilmavoimien vainajien muistopäivä.

Kärkiväli 13,2 m, pituus 10 m, lentopaino 1 740 kg ja suurin nopeus 170 km/h.

Sivun alkuun

---

D.F.W. C.V on saksalainen kaksipaikkainen tiedustelukone. Se oli varsin hyvä lento-ominaisuuksiltaan ja eräs eniten valmistettuja saksalaistyyppejä ensimmäisen maailmansodan aikana. Koneen lento-ominaisuudet ja suorituskyky olivat sen aikaiselle koneelle poikkeuksellisen hyvät. Koneita saatiin ostettua kaksi maaliskuussa 1918, mutta käyttö kansalaissodassa jäi olemattomaksi. Koneet tuhoutuivat 1919 ja 1921.

Kärkiväli 13,3 m, pituus 7,9 m, lentopaino 1 430 kg ja suurin nopeus 160 km/h

Sivun alkuun

---

Nieuport 10 on ranskalainen kaksipaikkainen tiedustelukone, jota valmistettiin lisenssillä Venäjällä. Tyyppi oli ensimmäisen maailmansodan alkupuolen menestyksekkäitä kehitelmiä. Koneita saatiin vuonna 1918 kolme, joista kaksi lahjomalla Pietarista ja yhden sotasaaliina. Yhtä konetta käytettiin lukuisiin tiedustelulentoihin kansalaissodassa. Nieuport-tiedustelukoneet tuhoutuivat kuitenkin varsin pian eri syistä, viimeinen maaliskuussa 1919.

Kärkiväli 7,8 m, pituus 6,9 m, lentopaino 658 kg ja suurin nopeus 140 km/h.

Sivun alkuun

---

Utin lentotukikohdan käytössä sekä onnettomuuksissa mukana olleet konetyypit kautta aikojen

1920 -luku

Caudron C.60 oli ranskalainen kaksipaikkainen koulukone, joita oli Ilmavoimilla käytössä 64 kappaletta vuosina 1923–1936. Nämä merkittävät koneet olivat vilkkaassa käytössä, ja tyyppiä pidettiin turvallisena koulukoneena, joka oli vielä taitolentokelpoinenkin. Useat "Umpirunko-Caudronit" rakennettiin käytännössä uudestaan vaurioiden jälkeen jopa kahteen–kolmeen kertaan.

Caudron C.60:n kärkiväli oli 10,24 m, pituus 7,8 m, lentopaino 862 kg ja suurin nopeus 150 km/h.

Sivun alkuun

---

Gourdou-Leseurre GL-21 B2 ja GL-22 B3 -koneet olivat ranskalaisia yksipaikkaisia hävittäjiä. Niistä muodostettiin ensimmäinen täysivahvuinen hävittäjälaivue ja niillä luotiin suomalaisen hävittäjäkoulutuksen pohjaa. Lentoominaisuuksiltaan hyvät "Gurduut" olivat vilkkaassa käytössä vuodesta 1923 lähtien, mutta rakenne ei ollut järin kestävä ja koneet siirrettiin harjoituskoneiksi 1927. Viimeinen kahdestakymmenestä koneesta poistettiin 1931.

Gourdou-Leseurrejen kärkiväli oli 9,62 m, pituus 6,63 m, lentopaino 960 kg ja suurin nopeus 190 km/h.

Sivun alkuun

---

Martinsyde F.4 Buzzard oli englantilainen yksipaikkainen hävittäjä, joka nipin napin jäi ehtimättä ensimmäiseen maailmansotaan ja jonka hävittäjien parhaimmistoon se olisi ilman muuta kuulunut. Ilmavoimille tilattiin vuonna 1923 yksi konevertailukoneeksi, ja vuonna 1927 hankittiin 14 lisää korvaamaan Gourdou-Leseurrea. "Martinsaikkari" tunnettiin hyvänä koneena. Keski-Suomen ilmailumuseossa oleva MA-24 on ainoa maailmassa säilynyt Martinsyde-lentokone koko tehtaan tuotannosta. Ilmavoimien 15 Martinsydea olivat käytössä vuosina 1923–1939.

Martinsyden kärkiväli oli 9,98 m, pituus 7,71 m, lentopaino 1 265 kg ja suurin nopeus 230 km/h.

Sivun alkuun

---

Gloster Gamecock II oli englantilainen yksipaikkainen hävittäjä. Vuonna 1927 hankittiin Ilmavoimille malliksi yksi kone, jota seurasi keväällä 1928 vielä toinen sekä valmistuslisenssi 15 koneelle. Hankinta oli erittäin onnistunut, ja se loi pohjaa suomalaiselle hävittäjätoiminnalle GourdouLeseurren ja Martinsyden saappaanjäljissä. "Kukko" oli ensimmäinen Suomessa sarjana valmistettu hävittäjä. Tyyppiä oli Ilmavoimilla käytössä 17 konetta vuosina 1927–1944.

Gamecockin kärkiväli oli 9,15 m, pituus 6,5 m, lentopaino 1 317 kg ja suurin nopeus 230 km/h.

Sivun alkuun

---

Morane-Saulnier M.S.50C oli ranskalainen kaksipaikkainen koulukone. Seoli tyypillinen Morane-Saulnier -tehtaan parasol- eli ”päivänvarjo” -konstruktio, jossa siipi oli tuettu ylös rungosta. M.S.50. -koneen lentoominaisuudet olivat hyvät ja se oli erittäin suosittu ohjaajien keskuudessa. Taitolentoa sen rakenne ei kuitenkaan kestänyt. Ilmavoimilla oli käytössä vuosina 1925–1932 kuusi konetta.

Morane-Saulnier M.S.50C:n kärkiväli oli 11,7 m, pituus 7,6 m, lentopaino 860 kg ja suurin nopeus 170 km/h.

Sivun alkuun

---

Utin lentotukikohdan käytössä sekä onnettomuuksissa mukana olleet konetyypit kautta aikojen

1930 -luku

Aero A-32 GR oli tshekkiläinen kaksipaikkainen tiedustelukone, joka oli suunniteltu Aero A-11:n pohjalta. "Jupiter-Aeroilla" lennettiin paljon, ja tyyppi osoittautui luotettavaksi ja kestäväksi. Se oli harjoituskäytössä Kauhavalla vuodesta 1935. Kuten Aero A-11:lläkin, oli tällä tyypillä käyttö harjoituskoneena oli sotakonekäyttöä ajallisesti paljon pitempi. Ilmavoimilla oli käytössään 16 konetta vuosina 1929–1944.

Aero A-32 GR:n kärkiväli oli 12,4 m, pituus 8,2 m, lentopaino 1927 kg ja suurin nopeus 200 km/h.

Sivun alkuun

---

Bristol Bulldog IVA ja IIA olivat englantilaisia yksipaikkaisia hävittäjiä. "Nelosta" tilattiin 17 kappaletta vuonna 1934. Bulldog oli ensimmäinen lentokone Suomessa, joka vaakalennossa ylitti 300 km/h nopeuden. Se vanheni sotakoneena hyvää vauhtia ja talvisodan alkaessa oli täysin vanhentunut. Koneet siirrettiin koulutuskäyttöön välirauhan aikana. Talvisodan aikana Ruotsi lahjoitti kaksi Bulldog IIA -hävittäjää, mutta niiden vaikutus koulutuksessa jäi vaurioiden takia vähäiseksi. Maassamme oli käytössä 19 Bulldogia vuosina 1935–1944.

Bulldogin kärkiväli oli 10,26 m, pituus 7,72 m, lentopaino 1860 kg ja suurin nopeus 360 km/h.

Sivun alkuun

---

VL Viima I ja II olivat kotimaisia kaksipaikkaisia alkeiskoulukoneita. Vuonna 1936 valmistunut Viima I tarvitsi niin paljon uudelleensuunnittelua, että Viima II oli itse asiassa jo eri kone. Ensimmäinen Viima II valmistui 1937, ja hyvät ominaisuudet saivat aikaan 20 koneen lisätilauksen. Viima oli hyvä jatäysin taitolentokelpoinen koulukone ja sen merkitys Ilmavoimille oli suuri. Ilmapuolustusliitolle tehtyjä koneita saatiin myöhemmin lisää niin, että Viimojen lukumääräksi tuli 24 kappaletta. Koneet olivat käytössä vuosina 1936–1962.

Viiman kärkiväli oli 9,2 m,pituus 7,35 m, lentopaino 875 kg ja suurin nopeus 186 km/h.

Sivun alkuun

---

Utin lentotukikohdan käytössä sekä onnettomuuksissa mukana olleet konetyypit kautta aikojen

1940 -luku

Fokker D.XXI oli hollantilainen yksipaikkainen hävittäjä. Seitsemän konetta tuli Suomeen vuonna 1937, ja samalla hankittiin valmistuslisenssi. Talvisodan alkaessa "Ukko-Mokker" oli juuri ja juuri ajanmukainen ja se oli silloin päähävittäjämme. Tyypin myöhempi Twin Wasp Junior -moottorilla varustettu versio sen sijaan oli heikompi suoritusarvoiltaan. Fokker D.XXI oli määrällisesti tärkeä tyyppi, mutta sen suoritusarvot ja aseistus olivatheikot jo jatkosodan alkaessa. Kaikkiaan 97 konetta lensi ilmavoimissa vuosina 1937–1948

Fokker D.XXI:n kärkiväli oli 11,00 m, pituus 8,20 m, lentopaino 1970 kg ja suurin nopeus 418 km/h.

Sivun alkuun

---

Morane-Saulnier M.S.406 ja 410 olivat ranskalaisia yksipaikkaisia hävittäjiä. Niitä saatiin lahjana talvisotaan 30, mutta ne eivät ehtineet juurikaan vaikuttaa. Lisäerien ansiosta kone on kolmanneksi yleisin Ilmavoimien hävittäjätyypeistä. Niin sanottu "Mörkö-Morane" tehokkaampine moottoreineen ja aseistuksineen myöhästyi pahasti. Tyypillistä oli varustuksen kirjavuus ja aseistuksen heikkous. Jatkosodan keskivaiheilla "Moraani" oli jo auttamatta vanhentunut ja suoritusarvot muutenkin huononivat kaluston ikääntyessä. Käytössäoli 87 konetta vuosina 1940–1948.

Morane-Saulnierin arvot H-S 12Y -moottorilla: kärkiväli 10,2 m, pituus 8,17 m, lentopaino 2 500 kg ja suurin nopeus 449 km/h.

Sivun alkuun

---

Fokker C.X oli hollantilainen kaksipaikkainen tiedustelukone ja syöksypommittaja. Suomeen tilattiin neljä konetta ja hankittiin valmistuslisenssi 1936. Fokker C.X oli talvisodan alkaessa päälähitiedustelukoneemme joka teki lähes 600 sotalentoa ja pudotti 60 tonnia pommeja. Sodan alkupuolella "Frans-Kalle" oli käyttökelpoinen kestävän rakenteensa ansiosta,mutta sodan pitkittyessä hitaan koneen tappiot kasvoivat. Sodan päättyessä oli jäljellä vain viisi. Vuosina 1936–58 ilmavoimilla oli käytössä 39 konetta.

Fokker C.X:n kärkiväli oli 12 m, pituus 9,01 m, lentopaino 2 700 kg ja suurin nopeus 356 km/h.

Sivun alkuun

---

Fokker C.V oli hollantilainen kaksipaikkainen tiedustelukone. Vuonna 1927 yksi D-tyypin kone hankittiin vertailuja varten. Vuonna 1935 maahan saapui 13 ostettua Fokker C.V E -konetta. Talvisodassa koneita käytettiin tiedusteluun ja häirintäpommituksiin lähinnä öisin. Ruotsi lahjoitti kolme CV. E -konetta, ja Norjasta loikkasi saksalaismiehitystä karkuun kaksi C.V D:tä. Sodan alkaessa jo täysin vanhentuneen tyypin käyttö loppui vuonna 1945. Kaikkiaan Ilmavoimissa oli kirjoilla 19 konetta vuosina 1927–1945.

Fokker C.V D:n kärkiväli oli 12,5 m, pituus 9,3 m, lentopaino 2 480 kg ja suurin nopeus 265 km/h.

Sivun alkuun

---

Gloster Gladiator II oli englantilainen yksipaikkainen hävittäjä. Koneita hankittiin talvisodan sytyttyä Englannista 30 kappaletta, ja Pohjois-Suomea puolustamaan tuli ruotsalainen vapaaehtoislaivue F19 12:lla Gladiatorilla. "Gelli" oli ketterä ja hyvä lentoominaisuuksiltaan, mutta sotakoneena jo ajastaan jälkeen jäänyt ja helposti haavoittuva. Koneen käyttöä, merkitystä ja suoritustasoa kuvannee parhaiten se, että niitä oli jäljellä jatkosodan päättyessä kaksi. Gladiatoreita oli käytössä 30 kappaletta vuosina 1940–1945 ja F19:llä talvisodan aikana vuonna 1940 12 kappaletta.

Gladiatorin kärkiväli oli 9,83 m, pituus 8,36 m, lentopaino 2 206 kg ja suurin nopeus 395 km/h.

Sivun alkuun

---

Westland Lysander I oli englantilainen kaksipaikkainen tiedustelukone, jonka suunnittelussa tähdättiin lyhyeen lentoonlähtö- ja laskumatkaan. Talvisodan aikana Ilmavoimille ostettiin 17 konetta ja 12 tuli perille, mutta sotaan koneet eivät ehtineet. "Äly-Santeri" tai "Äly" oli suuri, hidas ja kömpelö. Sotien loppuessa vuonna 1945 oli Ilmavoimilla jäljellä lentokuntoisena vain yksi, mikä hyvin kuvaa tyypin käyttökelpoisuuttaja menestystä meillä. Käytössä kaksitoista konetta vuosina 1940–1946.

Lysanderin kärkiväli oli 15,24 m, pituus 9,30 m, lentopaino 2 866 kg ja suurin nopeus 370 km/h.

Sivun alkuun

---

Fiat G.50 Freccia oli italialainen yksipaikkainen hävittäjä. Tyyppi tilattiin talvisodan kynnyksellä eikä se ehtinyt mukaan tehokkaasti muun muassa Saksan vaikeutettua toimituksia. G.50 oli vielä jatkosodan alkupuolella oloissamme ajanmukainen ja merkittävä hävittäjäkone, joskin huollollisesti vaikea ja työläs kunnossapidettävä. Lento-ominaisuudet olivat erinomaiset, mutta aseistus hävittäjäksi kevyehkö. Vuoden 1944 alussa "Fiiut" siirrettiin koulutuskäyttöön. Fiateja oli käytössä 35 kappaletta vuosina 1939–1946.

Fiatin kärkiväli oli 10,99 m, pituus 7,8 m,lentopaino 2 350 kg jasuurin nopeus 480 km/h.

Sivun alkuun

---

Curtiss Hawk 75 A-1, 2, 3, 4 ja 6 olivat yhdysvaltalaisia yksipaikkaisia hävittäjiä. Suomi sai ostaa niitä Saksan sotasaalisvarikoista. "Sussut" olivat erittäin hyviä lento-ominaisuuksiltaan, mutta jo jatkosodan puolen välin jälkeen vastustajiin nähden liian hitaita ja heikohkosti aseistettuja. Cyclone-moottorilla varustettujen koneiden suorituskyky oli selvästi parempi, mutta niiden voimalaitteet eivät taas kestäneet käyttöä. Ilmavoimien käytössä oli 45 konetta vuosina 1941–1948.

Curtiss Hawkin arvot P&W R-1830 -moottorilla: kärkiväli 11,37 m, pituus 8,91 m, lentopaino 3 010 kg ja suurin nopeus 435 km/h.

Sivun alkuun

---

Hawker Hurricane I ja IIA olivat englantilaisia yksipaikkaisia hävittäjiä. Talvisodan aikana britit myivät Suomeen 12 konetta, mutta ne eivät ehtineet mukaan sotatoimiin. Jatkosodassa saatiin sotasaaliiksi Ilmavoimien ainoa Hurricane IIA. Hurricane oli jo toisen maailmansodan alkaessa vanhenemisen partaalla, mutta meillä se oli ensiluokan kalustoa jatkosodan alussa. Vauriot, tappiot ja varaosapuute hiljensivät lennot käytännössä vuoteen 1943 tultaessa ja näiden maineikkaiden koneiden merkitys jäi meillä vaatimattomaksi. Hurricaneja oli käytössä yhteensä 13 kappaletta vuosina 1940–1944.

Hurricane I:n kärkiväli oli 12,19 m, pituus 9,58 m, lentopaino 2 996 kg ja suurin nopeus 527 km/h.

Sivun alkuun

---

Petljakov Pe-2 oli yksitasoinen, kaksimoottorinen neuvostoliittolainen syöksypommituslentokone. Koneesta kehitettiin myös hävittäjä- ja rynnäkkökonemuunnos Pe-3. Yksi Pe-3-rynnäkkömuunnos saatiin sotasaaliiksi sen tehtyä pakkolaskun Inarinjärven rannalle marraskuussa 1942 (Silminnäkijöiden kertomuksen mukaan tämä kone putosi kuitenkin jo 11.9.1942. Putoamispaikka Partakko Kauhalahti Inarinjärvi *). Suomen ilmavoimilla oli käytössään kahdeksan ”Pekka-Eemeliä”, joista PE-301 saatiin sotasaaliiksi kyseisen lentokoneen tehdessä vuonna 1943 pakkolaskun Suomen hallitsemalle alueelle. Muut ostettiin Saksasta, kuusi vuonna 1942 ja yksi tammikuussa 1944. Koneen lentoonlähtö- ja laskunopeus olivat suuria — täten kone vaati operointiin pitkiä kenttiä. Kone oli raskas käsitellä pienillä nopeuksilla.
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Petljakov_Pe-2
*) Erkki Hakkarainen

Petljakov Pe-2:n kärkiväli oli 17,19 m, pituus 12,60 m, lentopaino 7 200 kg ja suurin nopeus 525 km/h.

Sivun alkuun

---

Petljakov Pe-3

Petljakov Pe-3 oli yksitasoinen, kaksimoottorinen neuvostoliittolainen syöksypommituslentokone. Koneesta kehitettiin myös hävittäjä- ja rynnäkkökonemuunnos Pe-3. Suomen ilmavoimilla oli käytössään kahdeksan ”Pekka-Eemeliä”, joista PE-301 saatiin sotasaaliiksi kyseisen lentokoneen tehdessä vuonna 1943 pakkolaskun Inarinjärven rannalle. Muut ostettiin Saksasta, kuusi vuonna 1942 ja yksi tammikuussa 1944. Koneen lentoonlähtö- ja laskunopeus olivat suuria — täten kone vaati operointiin pitkiä kenttiä. Kone oli raskas käsitellä pienillä nopeuksilla.

Petljakov Pe-3:n kärkiväli oli 17,19 m, pituus 12,60 m, lentopaino 7 200 kg ja suurin nopeus 525 km/h.

Sivun alkuun

---

Junkers Ju 52/3m

Junkers Ju 52 (kutsumanimeltään Tante Ju, Täti Ju) oli saksalainen matkustaja- ja kuljetuskone, jota Junkers-yhtiö valmisti vuosien 1930 ja 1945 välillä. Puskalentäjät Alaskassa ja Australiassa suosivat tätä konetta, koska se kesti koviakin säitä, lensi vakaasti suurellakin kuormalla ja sieti mainiosti ala-arvoisiakin lentokenttiä. Tunnetuin koneista oli Kaleva, jonka neuvostoliittolaiset pommikoneet ampuivat alas Suomenlahdella 14. kesäkuuta 1940.

Ju 52:n kärkiväli oli 29,25 m, pituus 18,90 m, lentopaino 10 990 kg ja suurin nopeus 265 km/h.

Sivun alkuun

---

Messerschmitt Bf 109 G-2, G-6, G-6 AS ja G-8

Messerschmitt Bf 109 G oli saksalainen yksipaikkainen hävittäjä. Koneita saatiin ostettua Saksasta yhteensä 164 kappaletta, neljä jäi vaurion takia tulematta ja yksi piti heti palauttaa. Tyyppi edusti hankintahetkellä täysin käyttökelpoista kalustoa toisen maailmansodan mitassa ja oli jatkosodan loppupuolella ainoa ajanmukainen ja siten ylivoimaisesti tärkein hävittäjämme. "Mersuistamme" alatyyppi G-2:ta edusti 49, G-8:aa kolme, G-6 AS:ää kolme ja G-6:tta 109 konetta, ja niitä käytettiin vuosina 1943–1954.

Bf 109 G-6:n kärkiväli oli 9,92 m, pituus 9,02 m, lentopaino 3 196 kg ja suurin nopeus 620 km/h.

Sivun alkuun

---

Tupolev SB-2

Tupolev ANT-40 eli SB-2 oli Tupolevin Neuvostoliitossa vuosien 1934–1941 välillä valmistama kaksimoottorinen keskiraskas pommikone. Se oli yksi vertailuryhmänsä parhaista pommikoneista 1930-luvun puolivälissä. Talvisodan aikana Suomeen saatiin sotasaaliina kahdeksan pakkolaskun tehnyttä SB-2 ja SB-2bis-tyyppistä konetta.

SB-2:n kärkiväli oli 22,33 m, pituus 12,27 m, lentopaino 5 732 kg ja suurin nopeus 424 km/h.

Sivun alkuun

---

Junkers Ju 88 A-4

Junkers Ju 88 A-4 oli saksalainen kaksimoottorinen ja nelipaikkainen keskiraskas pommikone, joka pystyi vaaka- ja syöksypommitukseen. Kone oli Ilmavoimien sodan aikaisista koneista teknisesti pisimmälle kehitetty ja se oli ajanmukaisin pommittajamme. Sen lento-ominaisuudet olivat erittäin hyvät ja suoritusarvojen puoleenkin se oli paras pommituskoneemme. Moottoreissa oli usein vaurioita, joista aiheutui onnettomuuksia. Junkerseja oli käytössä 24 kappaletta vuosina 1943–1948.

Ju 88:n kärkiväli oli 20,08 m, pituus 14,36 m, lentopaino 13 750 kg ja suurin nopeus 465 km/h.

Sivun alkuun

---

Dornier Do 17 Z-1, 2 ja 3

Dornier 17 Z-1, 2 ja 3 olivat saksalaisia kaksimoottorisia ja nelipaikkaisia pommituskoneita. Koneet saatiin Ilmavoimille Saksasta "Göringin lahjana", vaikka Saksan ilmavoimien käsitys ilmeisesti oli, etteivät omistussuhteet muuttuneet. Koneet olivat hyviä lentää, mutta sodan loppupuolella jo lähes kaiken Suomen käyttämän muun pommituskaluston tavoin toivottoman hitaita. Dorniereita oli käytössä viisitoista vuosina 1942–1948.

Dornier Do 17:n kärkiväli oli 18,00 m, pituus 15,80 m, lentopaino 8 600 kg ja suurin nopeus 410 km/h.

Sivun alkuun

---

Junkers Ju 87 D-5 (Stuka)

Junkers Ju 87 eli Stuka (saks. Sturzkampfflugzeug) oli saksalainenn syöksypommittaja . Stukalla oli monia ominaisuuksia, jotka vasta myöhemmin tulivat muihin lentokoneisiin. Näitä olivat muun muassa automaattinen oikaisu pommitussyöksyn jälkeen. Se oli tarpeen, koska lentäjät menettivät usein tajuntansa pommitussyöksyn aiheuttamien suurten g-voimien vuoksi. Vastoin yleistä luuloa Stuka ei ollut vaikeasti ohjattava tai kömpelö, mutta hidas. D-5 valmistus alkoi 1944.

Stukan kärkiväli oli 13,80 m, pituus 11,10 m, lentopaino 5 720 kg ja suurin nopeus 350 km/h, syöksynopeus 650 km/h .

Sivun alkuun

---

Focke Wulf Fw 190

Focke-Wulf Fw 190 Würger (suom. lepinkäinen) oli yksipaikkainen yksimoottorinen saksalainen hävittäjälentokone. Fw 190 oli vaativa kone, mutta lentäjän totuttua tehokas. Fw 190:n sakkausominaisuudet olivat vaikeat. Kone kaatui siivelleen tai jopa selälleen. Laskuteline oli jäykkä, joten huolimaton tai väärin arvioitu lasku saattoi ponnahduttaa koneen ilmaan ja edelleen jopa kohtalokkaasti ylösalaisin koneen sakatessa. Valmistus alkoi 1944.

Fw 190:n kärkiväli oli 10,51 m, pituus 8,85 m, lentopaino 4 426 kg ja suurin nopeus 650km km/h

Sivun alkuun

---

Utin lentotukikohdan käytössä sekä onnettomuuksissa mukana olleet konetyypit kautta aikojen

1950 -luku