Kasper Wreden muistomerkit

Kasper Wreden ensimmäisen lennon muistomerkki paljastettiin 13.8.2015 Myllykoskella, Kymijoen vesistökeskuksen läheisyydessä osoitteessa Kymenrannantie 4. Sijainti WGS84: N60.47,130 E026.46,316

Kasper Wrede nosti suomalaisen moottori-ilmailun siiville

Jääkäriylikersantti Kasper Fabian Wrede af Elimä on suomalaisen ilmailuhistorian varhainen pioneeri. Hänen rakentamansa moottorilentokone ylitti kevättalvella 1915 Kymijoen jäällä metrin korkeudelle pingotetun lossivaijerin. Historiallinen ensilento ajoittui Venäjän vallan aikaan, joten Kasper Wrede joutui pian lennon jälkeen piilottamaan koneen osat ja pakenemaan lentokieltoalueella viranomaisia "maan alle".

Kasper syntyi 24. lokakuuta 1892 Eurassa. Isä oli kihlakunnantuomari, varatuomari Kasper Hjalmar Wrede ja äiti ruotsinmaalainen aatelisnainen Anna Sofia Ihre. Senaattori Otto Wrede ja "Parkanon paroni" Gustaf Wrede olivat hänen setiään ja, vankien ystävänä tunnettu Mathilda Wrede hänen tätinsä. Eva Wrede oli Kasperin sisar.

Anjalan Rabbelugnin kartanossa lapsuutensa viettänyt Kasper osoitti jo varhain kiinnostusta paitsi hurjiin leikkeihin, myös teknisiin laitteisiin. Tuskin neljä vuotta täyttäneenä hän saattoi seurata myllyjen ohella lumoutuneena veturin männän työskentelyä. Paikkakunnan vanhat asukkaat ovat muistelleet"Kaiju-paroonin" tempauksista muun muassa uhkarohkeaa pyöräilyä kapulalossin vaijerilla. Renkaattomilla vanteilla tapahtunut ajelu päättyi puolessa välissä jokea kylmään kylpyyn.

Kouluvuosina Kasper osoittautui jo varhain oman tien kulkijaksi. Laskento, fysiikka ja matematiikka herättivät intohimoja, mutta urheilun sijaan kaikki lentämiseen liittyvä täytti nuoren pojan mielen.
Ilmailukipinän Kasperin uskotaan saaneen saksalaisista ilmailulehdistä. Vuonna 1910 hän rakensi itselleen lokinsiivet, joiden kanssa hän teki hyppyjä kellarin tai puuvajan katolta. Kaikki olisi ollut hyvin, ellei Kasperin elämää olisi jo lapsena varjostanut aikakauden vitsaus, tuberkuloosi. Sen johdosta Kasperille tehtiin jo poikasena sormileikkaus.Tulevan ilmailupioneerin systemaattisuutta omalle harrastukselleen kuvasti Kotkan poliisimestarilta haettu lupa kalalokin ampumiseen. Täytetystä linnusta nuori Kasper haki mallia omalle liitotason siivelleen. Testipaikka liitosiivelle löytyi läheiseltä Pöllömäeltä, jonka viettävältä rinteeltä kaadettiin ensin puut nurin. Tosi toimiin päästiin talvella 1911. Vain kerran tuolloin 19-vuotiaan Kasperin tiedetään satuttaneen lievästi itseään.

Seitsemäs luokka suomalaisessa koulussa sai jäädä kesken, kun Kasper matkusti Saksan Sleesiaan Warmbrunnin rautatehtaaseen harjoittelijaksi. Vuonna 1912 työpaikka oli vaihtunut Treptovin lentokonetehtaaseen Berliinin lähellä ja myöhemmin itse lentokentälle. Saksalaisten kuuluisin kone Taube teki vaikutuksen Kasperiin. Tarjolla olisi ollut myös lentokoulutusta, mutta ohjaajakurssin tuhannen DM:n hinta muutamaa lentotuntia vastaan ei innostanut. Nopeasti Kasper ymmärsi, ettei oma lentäminen voi onnistua ilman riittäviä teoriaopintoja. Niiden pohjaksi tarvittiin ylioppilastutkinto, jonka Kasper suoritti yksityisoppilaana Helsingin ruotsalaisessa normaalilyseossa vuonna 1913.

Opintoja hän jatkoi Dresdenin teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1913-1914. Opinnot keskeytti ensimmäinen maailmansota – vihollismaa venäjän opiskelijat erotettiin koulusta. Opiskelu jatkui Helsingin teknillisessä korkeakoulussa. Heti Saksasta paluun jälkeen loppukesällä 1914 Kasper käynnisti "oikean lentokoneen" rakentamisen Rabbelugnin ja Toivolan kartanon välillä sijainneessa kookkaassa lautojen kuivausvajassa. Apuna oli taitavaksi osoittautunut syksyllä 1913 kartanoon metsänvartijaksi tullut 21-vuotias Otto Eriksson.

Vuoden 1913 alussa Kasper oli suorittanut Pöllövuoren rinteellä liitolentoja Rumpler-Taubea taso-ja pyrstörakenteeltaan muistuttavalla koneella. Eriksson oli jo aiemmin saanut Kasperilta Saksasta kirjallisia ohjeita koneeseen tarvittavista puutavarasta, niiden laadusta ja mitoista. Kasper oli laatinut koneesta sekä yleis- että osapiirustukset. Joitain osia Kasper toi Saksasta, mutta metalliosia valmistettiin myös Myllykosken tehtaalla. Rahoitusta varten Kasper myi yhden pankkiosakkeensa. Valmistuvan koneen tasot ja runko oli verhottu öljykankaalla. Sukset olivat 15-20 senttimetriää leveitä, ja myös pyrstön alla oli pieni suksi.

Potkureita valmistettiin liimaamalla ohuita vanerilevyjä yhteen. Moottoriksi hankittiin kolmisylinterinen V-muotoinen, noin 30-40 kilon painoinen autonmoottori Ranskasta. Varmakäyntisen moottorin ongelmaksi havaittiin pian polttoaineputkien jäätyminen pakkasessa ja viimassa.

Ilmaan yritettiin Kymijoen jäällä vuoden 1915 alkupuolella neljänä tai viitenä päivänä, mutta moottorin käynti oli epävarmaa. Kone teki lyhyitä hyppyjä. Viimeinen lento onnistui Erikssonin mukaan parhaiten. Silloin kone kohosi puolen kilometrin matkalla useasti kolmen tai neljän metrin korkeuteen ja ylitti noin metrin korkeudelle pingotetun kartanon kapulalossin vaijerin.

Kirvesmies Veikko Yrjölä, sittemmin monivuotinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja, pääsi 13-vuotiaana poikasena ihmettelemään Kasperin historiallista lentoa. Moottorin kova ääni houkutteli muitakin poikia jäälle. Ilta alkoi jo hämärtää, kun paroni Wreden potkurinpyörittäjä Eriksson taas käynnisteli moottoria.
"Värkmestari" Luckman ehti jo ennustamaan, että "ei se tohi ilmaan nousta". Tällä kertaa tekniikka toimi, kone teki taidokkaan käännöksen ja lähti viilettämään kartanoa kohti – siis yläjuoksun suuntaan. Yrjölä arvioi koneen nopeudeksi noin 60 kilometriä tunnissa sillä perusteella, etteivät poikaset pysyneet koneen perässä. Suksien jäljet jäällä kertoivat koneen tehneen matkalla muutaman metrin pituisia hyppyjä. Ennen katoamistaan joen mutkan taakse kone oli lentänyt lauttavarppien yli puhtaasti ja törmäilemättä.

Tieto lennosta levisi nopeasti paikkakunnalla kantautuen myös venäläisviranomaisten korviin. Pian kartanolle saapuikin nimismies kahden venäläisen upseerin kanssa etsimään lentolaitetta ja sen rakentajaa. Lähialueen ladot, vajat ja myös kartanon huonekaluja täynnä ollut ullakko pengottiin ja "kiivaasti popotettiin", mutta mitään ei löydetty. Kasper Wrede oli saanut vihiä tarkastuskäynnistä ja ehti paria vuorokautta aiemmin piilottaa koneen osat omiin kätköihin. Myös lentäjä itse oli poissa.

Helmikuun 15. päivänä Kasper oli matkalla ystävänsä ja koulutoverinsa Pehr Norrménin kanssa Ruotsin kautta Saksaan. Toverukset ilmoittautuivat 25. helmikuuta Lockstedt Lagerissa. Innokkuudesta kertoo sekin, että Kasper oli yksi 55:stä ensimmäisenä päivänä ilmoittautuneista, jotka halusivat vapaaehtoisina sotilaskoulutusta Pfadfinder-kurssilla. Kasper sijoitettiin 1. komppaniaan 189-miehisessä joukossa. Unelmat olisivat taas olleet lähempänä toteutusta, mutta piilevän epilepsian oireet pakottivat Kasperin jättämään koulutuksen kesken 15. huhtikuuta 1915 vajaan kahden kuukauden kuluttua.

Suomeen ei ollut vallanpitäjien vuoksi paluuta. Syyslukukauden Kasper vielä jatkoi opiskeluja ja harjoittelua lentokonetehtaissa. Jouluksi hän muutti Ruotsiin äitinsä sukulaisten luo terveyttään hoitamaan. Ajatus oli myös jatkaa teknillisiä opintoja Chalmersin teknillisessä opistossa Göteborgissa, mutta sitten hän sai kuulla Enoch Thulinin avanneen siviililentokouluun Ljungbyhedissä. Kasper läpäisi pääsykokeet, vaikka sukulaiset, lähinnä setä, ratsumestari Ihre epäilivät ja varoittelivat. Uusi lentokoulu valmisti lentäjiä muun muassa Suomen Ilmavoimille, vaikka monet onnettomuudet ja konerikot nakersivat koulun mainetta. Kirjeissä Kasper valitteli huonoja lentosäitä. Puutetta oli myös koneista ja polttoaineesta.

Joulukuussa 1916 kotiin tullut kirje kertoi Kasperin oli npaikaksi USA:n Newport Newsin. Kasper työskenteli Curtisin lentokonetehtaalla Buffalossa. Kaupunki sijaitsi Virginian ja Pohjois-Carolinan rajalla. Maa oli liittymässä sotaan, joten lentokonetehtaat työskentelivät kuumeisella kiireellä. Olosuhteet olivat Kasperille mieleen myös siksi, että työ ja touhu pitivät ajatukset poissa omasta terveydentilasta.

Helmikuun 21. päivänä 1917 Amerikan Illmailuklubi myönsi Wredelle - näin uskotaan - ensimmäisenä suomalaisena kansainvälisen lentokoneohjaajatodistuksen numero 661. Kokeet suoritettiin Curtiss JN-4-koneella, jossa oli sadan hevosvoiman moottori. Suomeen Kasper palasi kansalaissodan jälkeen elokuussa 1918.

Suomessa Kasper Wrede ilmoittautui 12. lokakuuta 1918 Suomen Ilmailuvoimien komentajalle Hauptman Carl Seberille esittäen lentolupakirjansa. Henkilöluettelon mukaan Wrede oli valmis ohjaaja ja upseeriehdokas. Kasper sijoitettiin kersantin sotilasarvolla Hermannin lento-osastoon. Hänet määrättiin mekaanikoksi Lentopataljoonaan ja myös lyhyeksi aikaa Utin lentoasemalle. Merkintä 16. tammikuulta 1919 kertoo, että ylikersantti Kasper Wrede on vapautettu yli-ikäisenä sotapalveluksesta – lentoupseeriksi koulutettavien ikäraja oli tuolloin 25 vuotta. Sotilaslentäjän ura jäi siten haaveeksi. Taustalla uskotaan olleen pahentunut sairaus. Pessimismi ja toivottomuus sai nyt Kasperin mielessä vallan, ja hän halusi karistaa kaiken taakseen. Niinpä hän vuokrasi itselleen Australian itäpuolelta Fidzi-saaristosta pienen asumattoman Yagasa-nimisen saaren, jonka muun muassa Googlen karttaohjelma paikantaa Yagasa Island-saaren itäpuolelle, aivan Fidzin saariston itäreunalle. Luonnonvarainen elämä alkoi vähitellen miellyttää Kasperia, mutta sitten vaikea lisäsairaus katkaisi hänen elämänlankansa 16. lokakuuta 1921 Lakembessa. löytyy Australian mantereelta Sydneyn suurkaupungin lounaisreunalta. Ikää Kasperilla oli tuolloin vain 29 vuotta.

Kasper Wreden haudan arvellaan sijainneen kuolinpaikan lähistöllä. Paikka saattoi olla joku muu kuin virallinen hautausmaa. Mahdollisesti Englannissa asuvan Wrede-suvun jäsenen tiedetään aikoinaan kuulleen, että mahdollinen hautapaikka olisi uhattuna, koska alueelle oli suunniteltu uutta asutusta. Siksi jäämistö olisi pitänyt toimittaa alueelta pois. Kun Suomessa asuvalta suvulta kysyttiin, olisiko suvun hautapaikka Anjalassa tullut kyseeseen, tiedusteluun vastattiin myöntävästi. Sen jälkeen uutta tietoa ei ole saatu, ei myöskään sitä, onko hautapaikalle jo rakennettu, Fabian ja hänen poikansa Rabbe Wrede tiesivät asiasta kertoa.

Kasperin värikäs elämäntarina olisi saattanut jäädä monen muun varjoon, ellei Ummeljoelta lähtöisin ollut, Porissa asuva Matti Siukkola olisi vuoden 2004 lopulla muistutellut tamperelaisia ilmailun ystäviä siitä, kenelle kunnia ensimmäisestä suomalaisesta moottorilennosta kuuluu. Siukkola "löysi" myös kartanon ullakolta lasivitriiniin sijoitetun runkokehikon, jota Kasper oli kehitellyt uutta ohjausjärjestelmää varten. Patenttia ei jostain syystä koskaan laitteelle haettu.

Rakentamiseen liittyviä asiapapereita tai valokuvia ei ole löytynyt, mutta Siukkola sai Takamaalta Sophie Wredeltä lainaksi Kasperin rakennusvaiheista kertovan muistikirjan. Se oli saksan-, ruotsin-, ja suomenkielinen ja varustettu suhteellisen selkein piirroksin. Koneaihiolle saatiin mahdollisimman alkuperäinen malli. Suurin ansio hankkeen toteutumiselle nykyiseen muotoon lankeaa tamperelaiselle Lentovarikon Killalle, joka otti haasteen vastaan Lentotekniikan Killan kiinnostuksen hiipuessa.

Lentovarikon Killan huoneentauluun on kirjattu maapuolustusaatteen ja ilmailuhengen vaaliminen, Lentotekniikkalaitoksen ja ilmailuteollisuuden entisen ja nykyisen henkilön yhdyssiteenä toimiminen sekä perinteiden vaaliminen. Tiimi työsti neljän vuoden aikana tuhansia tunteja rakentaen mahdollisimman aitoa näköiskonetta. Koneen pääasiallisin tekopaikka oli tekijänä myös tituleeratun Raimo Ilvosen autotalli.
Lopullinen kokoonpano tapahtui vuoden 2010 heinäkuussa työryhmässä, johon kuuluivat Ilvosen ohella Aarno Saramäki, Samuli Puotila ja Matti Siukkola. Avustajina toimivat Juha Kotti, Heikki Paukkunen, Erkki Uponen ja Veikko Parviainen. Prosessin vaativuutta kuvaa se, että puutavaraksi kelpasi vain tiheäsyinen, suolla kasvanut mänty, joka sahautettiin erikseen Vesilahdella. Koska sata vuotta sitten elettiin materiaalipulan aikaa, myös näköiskoneen tarveaineiksi oli hankittava perinteitä kunnioittaen pellavakangasta ja selluloosalakkaa.Tilaukseen tehtaalle oli annettava oma resepti. Pellavakangas käsiteltiin lakalla useita kertoja, jolloin siihen muodostui siiven tarvitsema rumpukalvo. Myös ristijänteinä siivistä runkoon vedetyille tukivaijereille piti löytää oikeanlaisen jännelukot. Avuksi tuli Hallinportin ilmailumuseon tarjonta ja 60-luvulla Ilmavoimien koneista hylätyt osat.

Kasperin koneen erikoisuus oli ohjaus, joka tapahtui siipiä taivuttelemalla. Ratti liikutti vaijereita, jotka kääntelivät siipiä sopivasti "kieroon".

Kun Lentovarikon kilta julkisti Kasperin koneen näköismallin Tampereen Vapriikissa 19.4.2011, heräsi samalla huoli, mistä löytyisi koneelle arvoisensa, pysyvä sijoituspaikka. Keskisen Kymenlaakson paikallislehti Anjalankosken Sanomat herätteli artikkeleillaan kotikaupungissa tuolloin vähän tunnettua Kasper Wredeä julkisuuteen. Samaan aikaan Ummeljoella ilmailuharrastus yksityisen Tuomo Salosenlentokentän ympärillä alkoi nopeasti viritä. Paikkakunnan ilmailupioneeria haluttiin kunnioittaa ristimällä kylän lentokenttä Kasper Wreden nimen mukaan.

Hyväkään hanke ei etene ilman toteuttajaa. Lasivitriinin rakennuttajaksi Kasperin näköiskoneelle ilmoittautui Ummeljoen kyläyhdistys. Puheenjohtaja Jukka Naukkarisen ja yhdistysväen innostus auttoivat hankkeen loppuun viemisessä. Taloudellista tukea projekti sai paikallisen elinkeinoelämän lisäksi koko maakunnan alueelta.

Vitriinin näköiskoneessa on toistaiseksi puu-valmisteinen alkuperäismoottorin kopio. Sen tilalle on herätelty myös mahdollisuutta löytää aito moottori. Alkuperäistyyppinen Anzani-moottori on paikallistettu muun muassa Lontoon läheltä Sciensen museosta.

Kun vuonna 2015 täyttyy sata vuotta ensimmäisestä onnistuneesta suomalaisesta moottorilennosta, arvokkaat puitteet juhlinnalle ovat jo olemassa. Silloin lentopaikan itäinen vastaranta saa myös oman muistokiveen kiinnitetyn laattansa.

Martti Kivistö

(Lähteinä Wikipedia, K.W. Janarmon Varhaisilmailumme 1753-1919, Matti Siukkolan keruuaineisto, lasivitriinin lehdistömateriaalit sekä Lentovarikon Killan rkistot ja yksityisten jäsenien haastattelut)

Kasper Wreden koneen näköismalli Keltakankaalla

Lyhennelmä Aarno Saramäen artikkelista Pilven Veikossa 2/2013.

Kuva: Juha Ritari 2.8.2014

Kouvolan Keltakankaan ABC-liikenneaseman pihassa paljastettiin 15.8.2013. Lentovarikon Kilta ry:n rakentama näköismalli Kasper Wreden lentokoneesta, jolla Kasper talvella 1915 ensimmäisenä suomalaisena suoritti onnistuneen moottorilennon Kymijoen jäällä. Lento sinänsä ei ollut kovin mittava, muttakuitenkin lento verrattuna Adolf Aarnon lentoyritykseen vuonna1911 Tampereella. Kasper Fabian Wrede (1892–1921) rakensi suunnittelemansa lentokoneen Anjalassa Rabbelugnin sukutilalla vuosina 1914–1915 avustajanaan Otto Eriksson. Kevättalvella 1915 päästiin aloittamaan lentokokeet. Hänen onnistui lentää rakentamallaan koneella Kymijoen yli.

Kuva: Juha Ritari 2.8.2014

Lentovarikon Killan kiinnostus näköismallin rakentamiseen syntyi neuvottelussa tammikuussa 2006 aiheeseen perehtyneen Matti Siukkolan ja killan edustajien välillä. Valmistelutyöt aloitettiin miltei välittömästi. Päätyön koneen rakentamisessa suoritti lentokonetarkastaja Raimo Ilvonen työryhmineen. Valmistaminen vei ikaa miltei neljä vuotta. Lopullinen kokoonpano tapahtui 7.7.2010. Kone oli esillä Tampereella Museokeskus Vapriikissa huhtikuun viimeisellä viikolla 2011. Tämän jälkeen se varastoitiin entisen Lentokonetehtaan tiloihin Tampereella ja ryhdyttiin etsimään sille sopivaa sijoituspaikkaa.

Kuva: Juha Ritari 2.8.2014

Vuoden 2012 keväällä Ummeljoen kyläyhdistys teki päätöksen vitriinin rakentamisesta ABC-liikenneaseman tontille Keltakankaalle. Paikka on sijaintinsa vuoksi erinomainen, koska se sijaitsee varsin lähellä lennon tapahtumapaikkaa. Koneen näköismallin ja vitriinin paljastuspäivä 15.8.2013 valkeni koleana ja sateisena. Pilvikorkeus oli varsin matalalla. Huonosta säästä huolimatta liikenneasemalle kerääntyi satamäärin yleisöä.

Koordinaatit ovat N 60°44,926' E 026°50,310' WGS84

Paljastustilaisuuden aloitti Ahvion torvisoittokunta tutulla Lentäjän valssilla. Musiikkiesityksen jälkeen puhui Ummeljoen kyläpäällikkö Jukka Naukkarinen kertoen Kyläyhdistyksen toiminnasta ja vitriinihankkeen vaiheista. Kyläyhdistys on päättänyt, että vuonna 2015, kun Kasper Wreden lennosta tulee kuluneeksi sata vuotta Kyläyhdistys yhdessä killan kanssa paljastaa muistokiven Kymijoen rannalle.

Musiikkiesityksen jälkeen Lentovarikon killan jäsen Matti Siukkola kertoi suvustaan Kymenlaaksossa ja kiinnostuksestaan Kasper Wreden lmailuharrastuksesta. Puheen jälkeen Ahvion soittokunta esitti musiikkia, minkä jälkeen poistettiin konetta ympäröinyt suojavaate. Paljastajina olivat Jukka Naukkarinen, Hannu Hämäläinen, Matti Siukkola ja Aarno Saramäki. Tilaisuutta juhlisti Utin Jääkärirykmentin NH 90 helikopterin ylilento.