- Pääsivu
- Ilmakilta
- Muistomerkit
- Lentotukikohta
- Toiminta
- Tarinat
- Extrat
- Hakemisto A-Ö
- Jäseneksi
Utin perinnetilat / Aula
Aula
Kustaa III:n sodan aikainen venäläinen ja ruotsalainen sotilas
Utin linnoitus
Utin linnoitus kuuluu osana venäläisten 1700-luvun lopulla Pietarin suojaksi rakentamaaan linnoitusketjuun, jonka eräinä kulmapisteinä olivat Uudenkaupungin rauhassa v. 1721 ja Turun rauhassa v. 1743 venäläisille jääneet Haminan, Lappeenrannan ja Olavinlinnan linnoitukset. Valtakuntien raja oli samalla siirtynyt Kymijoelle.
Koska Haminan-Lappeenrannan välinen alue oli varustamaton, ja jonne ruotsalaiset saattoivat hyökätä helposti lännestä, rakensivat venäläiset tälle alueelle 1700.luvun loppupuolella Ruotsinsalmen-Kyminlinnan, Liikkalan, Taavetin ja Utin linnoitukset. Pohjoisempana näihin kuuluivat lisäksi Järvitaipaleen ja Kärnäkosken linnoitukset.
Utin linnoituksen tarkoituksena oli sulkea Salpausselän harjannetta pitkin lännestä Lappeenrantaan johtava maantie.Toisin kuin yleensä venäläisten linnoittamilla alueilla maasto oli Utissa puolustajien kannalta varsin hankalaa. Salpausselän männikköä kasvava hiekkaharjanne oli leveä ja helppokulkuinen. Oli vaikea rakentaa linnoitusta, joka ei olisi ollut kierrettävissä. Kapeikosta ei voida Utinkaan kohdalla puhua, mutta harjun pohjoispuolella olevan Haukkajärven ja eteläpuolella olevan Haukkasuon vuoksi oli tämä alue sentään jotenkin suljettavissa.
Kustaa III Utin taistelussa. Pehr Hillerström vanhemman (1732-1816) öljymaalaus kuuluu Kansallismuseon kokoelmiin Tukholmassa. Museovirasto
Venäläisten linnoitusketju Pietarin suojaksi
Mielenkiintoisimmaksi sotataidolliselta kannalta Utin linnakkeen tekee juuri se ratkaisu, jonka avulla venäläiset pyrkivät selviytymään vaikeasta tehtävästään eli hyökkäyksen pysäyttämisestä Salpausselällä. Itse tie, joka luonnollisesti oli todennäköisin hyökkäyssuunta, suljettiin sen varteen rakennetulla umpilinnoituksella. Tämän varustuksen vallit ovat säilyneet melko hyvin tähän päivään saakka. Matkailijakin löytää ne helposti, sillä ne ovat lähellä hieman etelämpänä kulkevaa Kouvolan ja Lappeenrannan välistä valtatietä.
Utin linnoituksen rakennustöihin määrättiin talvikaudeksi 1791-1792 kaikkiaan 1123 miestä; sekä sotaväkeä että talonpoikia. Lähes 40 000 ruplaa maksanut linnoitus valmistui syyskuussa 1792.
Kenraali Suvorovin rakennuttama Utin linnoitus
Jotta tämän päävarustuksen kiertäminen olisi ollut vaikeata, rakennettiin sekä sen pohjoispuolelle että eteläpuolelle pienet erillisvarustukset. Pohjoisemmasta varustuksesta voitiin tulittaa tai ainakin valvoa aluetta Haukkajärven suuntaan ja eteläisempi varustus suojasi tämänpuoleista sivustaa. Se oli pohjoisempaa selvästi vahvempi, mutta niinpä olikin linnoitus täältä kaikkein helpoimmin kierrettävissä. Varustukset yhdistettiin keskellä olevaan päälinnakkeeseen taisteluhaudan tapaisella kaivannolla, jota pitkin oli helppo pitää eri suuntien välistä yhteyttä taistelunkin aikana. Vallitukset verhottiin kivimuureilla. Linnoitus varustettiin tykistöllä, johon kuului 14 tykkiä ja 2 haupitsia; myöhemmin tykistöä lisättiin kymmenellä putkella. Varusväkeä oli yksi pataljoona, jonka kullekin neljälle komppanialle rakennettiin kasarmirakennus. Muita rakennuksia olivat upseereiden rakennus, päävartio sekä tarvittavat varastot ja huoltorakennukset.
Tällaisena Utin linnoitus oli marsalkka A. Suvorovin porrassyvyysjärjestelmään kuuluneista etuvarustuksista vahvin. Sotatoimiin linnoitus ei kuitenkaan koskaan joutunut, sillä seuraavassa sodassa (1808-1809) linnoitus menetti merkityksensä Suomen tultua liitetyksi Venäjään v. 1809.
Linnoituksen eri osien välinen yhteyskaivanto on lähes kokonaan tuhoutunut. Eteläisin varustus on jäänyt valtatie 6:n eteläpuolelle lentokentän tuntumaan suljetulle sotilasalueelle, joten sinne ei vapaa pääsy ole mahdollista. Pohjoisimmasta varustuksesta on jäännöksiä jäljellä, mutta se on vaikeasti löydettävissä, koska sinne ei ole opastusta. Lisäksi on alueelle syntynyt ajan mittaan runsaasti lisää kaivantoja, sillä Utin kenttä on ollut sotaväen harjoitusalueena Venäjän vallan vuosista lähtien.
Linnoituksessa on suoritettu Museoviraston toimesta entisöinti- ja korjaustöitä, joten varsinainen päälinnoitus on nykyään varsin hyvässä kunnossa.
