Rissalan lentoturma

McDonnell Douglas C 47 "DO-10".  Photo © Werner Fischdick

DO-10:n nosto lavetille

Ilmavoimien rauhanajan pahin lento-onnettomus kohtasi Kuljetuslentolaivuetta 3.10.1978 kun laivueen C 47 tunnukseltaan DO-10 putosi Kuopiossa heti Rissalan lentokentältä nousun jälkeen Juurusveteen. Koneen toinen moottori sammui. Ohjaaja pyrki kaartamaan takaisin kentälle, mikä on normaali toimintatapa, kun korkeutta ja ilmanopeutta on riittävästi. Lisää riskiä tulee lentosuunnan muuttamisesta vastatuulesta sivu- ja myötätuuleen, jolloin ilmanopeus pienenee.

Rissalan turmakoneen ohjaaja kaarsi liian jyrkästi, jolloin kone menetti nopeuttaan ja sakkasi. Kone pysähtyi lähes kokonaan ja putosi kylki edellä järveen. C 47 on kykenevä lentämään yhdelläkin moottorilla, joten lentäjän virhettä on pidettävä pääsyynä tähän turmaan. Turman tutkinta perustui silminnäkijähavaintoihin ja turmakoneen moottorien tutkimukseen. C 47:n ohjauslaitteista ei löytynyt vikoja. Mustien laatikkojen puuttuminen vanhasta lentokoneesta vaikeutti tutkintaa.

Viisitoista ihmistä menehtyi, heistä kolme oli lentohenkilökuntaa. Uhrien joukossa oli 60. maanpuolustuskurssille osallistuneita merkittäviä politiikan ja talouselämän vaikuttajia.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli tuon maanpuolustuskurssin emäntä ja hänen piti olla mukana lennolla, mutta hän odotti tytärtään ja hänen lääkärinsä oli kehottanut häntä välttämään lentämistä.

Onnettomuuden perustiedot

Paikka ja aika: Rissala 3.10.1978

Konetyyppi: Douglas C 47.

Miehistö: Koneen päällikkö oli yliluutnantti Kari Ossi HALMETOJA, syntynyt 29.9.1948 Kuopiossa.

Hän oli tyyppikoulutettu C 47:een v. 1975 ja sen lennonopettajaksi vuotta myöhemmin.

Päällikön kokonaiskokemus oli 2.304 ja kokemus C 47:lla 1.681 lentotuntia.
2. ohjaaja oli ylivääpeli Seppo Juhani RANINEN, syntynyt 30.1.1942 Helsinqissä. Hän oli tullut C 47:n ohjaajaksi v. 1977. Hänen kokonaislentokokemuksensa oli 2.932lentotuntia.
Koneessa oli mekaanikkona ohjaamossa vääpeli Heikki MANNILA, joka oli suorittanut tyyppikurssin ja saanut jatkokoulutuksen työpaikkakoulutuksena vuosina 1971-72. Tutkijalautakunta piti tällaista koulutusta riittävänä.

Sää: Sää onnettomuushetkellä oli: tuuli 200 astetta /8 kts, puuskat 13 KT, pilvet 3/8 240 m, 8/8 330 m, näkyvyys 10 km, heikkoa vesisadetta. Käytettävissä olevien tietojen mkaan on mahdollista, että tuuli 150-300 metrin korkeudella on ollut 230-240 astetta/n. 30 kts. Onnettomuushetkellä oli täysin pimeää.

Onnettomuuden syy: Tutkijalautakunnan mukaan perussyy oli moottorihäiriö. Myötävaikuttaviksi syiksi nimetään ilmannopeuden aleneminen alkunousun ja kaarron aikana moottorihäiriön seurauksena ja ohjaajan huomion siirtyminen ohjaamisesta moottorihäiriön aiheuttamiin toimenpiteisiin. Nämä tekijät johtivat koneen ohjattavuuden menettämiseen toteavat tutkijat. Lisäksi mainitaan vaikeat olosuhteet. Pimeys ja alhainen lentokorkeus olisivat edellyttäneet keskittynyttä mittarilentoa, jota puuskaisuus vaikeutti.

Pudonnut kone, tunnukseltaan DO-10, oli presidentti Kekkosen nimikkokone. Mm. tästä syystä onnettomuus aikaisti C 47-kaluston korvaamista nykyaikaisemmilla välineillä sekä Kuljetuslentolaivueen että Laskuvarjojääkärikoulun toiminnoissa vähintään kahdella vuodella. C 47:n seuraajaksi valittiin Finnairin käytöstä poistamat Fokker F-27 Friendship-koneet. Rissalan lentoturman jälkeen Finnairin ja ilmavoimien potkurikoneiden lentäjät saivat lisäkoulutusta hätätilanteiden varalta. Myös uusien lentäjien koulutusta kehitettiin käsittämään myös erilaisia hätätilanteita ja poikkeuksellisia tuuliolosuhteita.

Presidentti Tarja Halonen kunnioittamassa turmassa menehtyneitä 2004