Brewster model 239 ja Pekurin 372 etsintä

---

Brewster model 239 tekniset tiedot

Kärkiväli	10,67 m
Pituus	8,03 m
Korkeus	3,66 m
Lentopaino	2415 kg
Moottori Wright Cyclone R-1820-G5	950 hv 9-syl. tähtimoottori
Huippunopeus 4,75 km kork.	478 km/h
Matkanopeus	380 km/h
Nousuaika 3 km:iin	4 min 12 s
Nousuaika 5 km:iin	7 min 10 s
Lakikorkeus	9900 m
Lentoaika	4 h
Konekiväärit	1 kpl 7,62 mm ja 1 kpl 12,7 mm, myöhemmin 2 kpl 12,7 mm
Siipikonekiväärit	2 kpl 12,7 mm

Suomeen tilattiin vuoden 1939 joulukuussa 44 kpl Brewstereita, jotka tulivat laivalla vuoden 1940 tammikuussa Norjaan Stavangeriin, mistä ne kuljetettiin rautateitse Ruotsiin Trollhättaniin, missä kokoaminen tehtiin Saabin tehtailla. Ensimmäinen koelento tehtiin helmikuun 14. päivänä 1940, ja ensimmäiset koneet lennettiin Suomeen maaliskuun 1. päivänä 1940, joten ne ehtivät tekemään vain parikymmentä taistelulentoa ennen talvisodan päättymistä.

Brewstereilla saavutettiin vuosina 1941 - 1944 yhteensä 478 ilmavoittoa.

Heimo Lammen kertomus ensimmäisestä ilmataistelustaan Brewsterilla 25.6.1944

First Combat in a Brewster Fighter By Heimo Lampi

Heimo Lampi on kirjoittanut sotakokemuksistaan kirjan "Brewster-lentäjä" (Hobby-Kustannus Oy)

Maailman ainoan jäljellä olevan Brewsterin, BW-372:n vaiheista voit lukea Marja Lammen ja Vladimir Prytkovin kirjasta "Kadonneen Brewsterin metsästys"(Minerva Kustannus Oy). Kirjan luvussa "Brewster-372:n vaiheet Suomen Ilmavoimissa" kerrotaan koneen vaiheet Ilmavoimissa.

Luutnanti Lauri Pekuri joutui tekemään pakkolaskun 26.6.1942 järveen Itä-Karjalassa, josta se pitkän etsinnän jälkeen paikannettiin ja nostettiin vuonna 1998. Monien vaiheiden jälkeen kone päätyi vuonna 2004 USA:n merivoimien museoon Pensacolaan. Näistä vaiheista kerrotaan seikkaperäisesti e.m. kirjassa, mutta Marja Lampi on tehnyt niistä lyhyen yhteenvedon. Summary in English.

Kuvia koneen etsintä- ja nostovaiheesta.

Kone saatiin vuonna 2008 Pensacolasta kolmeksi vuodeksi Keski-Suomen Ilmailumuseoon Tikkakoskelle, jossa se on kunnostettu näyttelykuntoon.

Lisätietoa Brewstereista saat Kalevi Keskisen, Kari Stenmanin ja Klaus Niskan kirjasta "Brewster model 239", joka on tekijöiden "Suomen Ilmavoimien historia" -kirjasarjan ensimmäinen kirja.

---

Brewster-372:n vaiheet Suomen Ilmavoimissa

Maailman ainoa jäljellä oleva Brewster, BW-372, lennettiin Suomeen huhtikuussa 1940 ja luovutettiin Lentolaivue 24:lle. Sitä käytettiin aluksi ohjaajien kouluttamiseen, ensin Malmin lentokentällä, myöhemmin Vesivehmaalla.

18.6.1941 BW-372 siirtyi Lentolaivue 24:n 2. lentueen päällikölle, kapteeni Leo Aholalle. 2. lentue oli tuolloin majoitettuna Selänpäähän ja joutui jatkosodan ensimmäiseen ilmataisteluun, kun 25.6., siis ennen kuin sotaa oli julistettukaan, 27 venäläistä SB pommituskonetta tunkeutui syvälle Suomen rajojen sisäpuolelle ja pommitti mm. Heinolaa.

Seitsemän lentäjää, joukossa 21-vuotias täysin kokematon lentäjä Heimo Lampi, pudotti Brewstereilla taistelussa alas 11 venäläiskonetta menettämättä yhtään omaa konettaan. Leo Ahola starttasi taisteluun BW-388:lla, jota etsintäryhmämme myöhemmin yritti paikallistaa Suomenlahden pohjasta. Ahola ei pääsyt ilmaan, koska ajoi koneen kannikkoon ja se vaurioitui.

Parin viikon kuluttua ilmataistelusta BW-372 siirtyi lentueen mukana Rantasalmelle suojaamaan Karjalan armeijaa ja sen lounaispuolella olevaa 2. armeijakuntaa.

22.7.1941 kapteeni Ahola lensi lentueensa kanssa viikoksi Joensuuhun, jossa suojattiin pommituslentäjiä niiden retkillä Laatokan-Karjalan selustakohteisiin.

Rantasalmelta Lentolaivue 24 määrättiin 12.9. kokonaisuudessaan Laatokan koillispuolelle Aunuksen kannakselle. 2. lentueen tukikohdaksi tuli Mantsin saari.

Marraskuun alussa 1941 kuusi 2. lentueen Brewsteria alistettiin Ilmavoimien komentajalle ja siirrettiin kapteeni Aholan johdolla suojaamaan Helsinkiä Malmin lentokentälle. Komennus kesti pari kuukautta.

Hälytyspäivystyksessä yksi kone oli Malmin lentokentällä valmiiksi miehitettynä. Ohjaaja istui lähtövalmiina ohjaamossa, kaksi tuntia kerrallaan. Muonituksesta huolehtineet lotat virkistivät lentäjien pitkää kaksituntista tuomalla koneeseen herkullisen kahvitarjottimen. Näin nuori lentäjä Heimo Lampi tutustui tulevaan vaimoonsa, tämän kirjoittajan äitiin Anna Ollikaiseen.

Helsingin ilmataistelutoimettomuudesta kapteeni Aholan lentue ja BW-372 siirtyivät 8.1.1942 Tiiksjärven lentotukikohtaan, jossa vihollinen toimi vilkkaasti. Kaksi viikkoa Tiiksjärvelle tulon jälkeen Ontajärven yläpuolella käydyssä ilmataistelussa BW-372 törmäsi alikersantti Paavo Koskelan ohjaamana 2-tasoiseen Tshaikka-hävittäjään. Yhteentörmäyksessä BW-372:n siivenkärki ruhjoutui, kun taas venäläinen kone putosi alas. Kone remontoitiin ja se siirtyi luutnantti Lauri Ohukaiselle 2.2.1942. Ohukainen muutti myöhemmin sukunimensä Pekuriksi, jota nimeä käytän tästä eteenpäin selvyyden vuoksi. Pekuri saavutti lentämillään Brewstereilla yhteensä 12 ja ½ ilmavoittoa. Kersantti Urho Lehto lensi BW-372:lla 3.3. maataistelulennon.

26-vuotias häälomaansa odottava luutnantti Lauri Pekuri ajoi 25.6.1942 neljän koneen parvensa kanssa takaa viiden hävittäjän suojaamaa vihollispommittajaa. Sitä ei saatu kiinni. Samanaikaisesti lentomestari Ilmari Juutilaisen tiedustelulennolla oleva parvi ilmoitti, että he olivat tavanneet venäläisiä hävittäjäkoneita lähellä Sekeen (Segezan) kenttää, ja että niitä oli nousemassa lisää ilmaan. Riittävästi teillekin, ilmoitti Juutilainen Pekurille.

Noustuaan parvensa kanssa 5 000 metrin korkeuteen Pekuri antoi siipipartiolle luvan hyökätä alas taisteluun. Itse hän jäi siipikoneensa kanssa ylös kiertelemään valmistautuen taisteluun viholliskoneiden kanssa. Siipikonetta ohjannut kersantti Kalervo "Kali" Anttila osallistui ensimmäisen kerran ilmataisteluun.

Nähdessään, että alhaalla olevat omat koneet onnistuivat irtautumaan taistelusta, Pekuri kehotti kersantti Anttilaa myös irtautumaan. Hänestä ei tuntunut järkevältä jäädä jatkamaan kahdestaan taistelua. Kääntäessään koneensa BW-372:n syöksyyn Pekuri ehti jo ajatella, että selviäisi tilanteesta ilman vaikeuksia.

Taakseen vilkaistessaan hän huomasi kuitenkin, että pitkältä etäisyydeltä yllättäen ampunut venäläinen hävittäjälentäjä oli osunut Anttilaan, jonka koneen moottorista tuprusi musta savu. Pekuri veti tiukan kaarron ja ampui venäläisten hävittäjää, joka putosi suolle Riihijärven asemalta länteen. Pekuri näki Anttilan koneen liukuvan pakkolaskuun, mutta ei ahdistelijoiltaan voinut jäädä seuraamaan Anttilan selviytymistä.

Taistelusta irtautuminen onnistui jälleen ja kymmenen kilometriä lennettyään Pekuri uskoi jo selvinneensä pahimmasta, kunnes huomasi olevansa luotisuihkun kohteena. Moottoriin ja bensatankkiin tuli osumia.

Hyökännyt hävittäjä painui Pekurin koneen yli ja täytti Brewsterin tähtäinkuvion. Vaistomaisesti Pekuri painoi liipaisinta ja, hermostumatta omasta hengenvaarallisesta tilanteestaan palavassa koneessa, ampui kimppuunsa hyökänneen Hurricanen, joka syöksyi tulimerenä metsään. BW-372:n bensatankki oli tulessa ja moottori pysähtyi. Kone oli jo niin matalalla, ettei laskuvarjohyppy enää olisi onnistunut. Metsän keskellä häämötti järvi, jonne Pekuri kuomu avattuna koneensa suunnisti.

Lasku järveen tapahtui suurella nopeudella vuotavan bensatankin liekkien lyödessä ohjaamoon. Koska vauhti oli kova ja vastaranta lähellä, Pekuri joutui tupsauttamaan koneen nokalleen veteen. Kone kiepsahti ympäri selälleen ja liekit sammuivat. Pekuri vetäisi laukaisijasta syöksyvyöt ja valui pää edellä veteen.

Kun Pekuri yritti nousta sukelluksesta, liekehtivä vedenpinta sokaisi hänen silmänsä ja poltti kulmakarvat. Tankista oli valunut bensiiniä järven pinnalle ja se paloi. Lentäjä joutui äkkiä palaamaan veden alle. Sukeltaessaan hän sai vettä keuhkoihinsa. Hän jaksoi kuitenkin ponnistella paloalueen reunalle, josta nousi pintaan ja pääsi vihdoin hengittämään ilmaa keuhkoihinsa.

Rantaan oli matkaa parisataa metriä. Pintaan päästyään Pekuri riisui ensin laskuvarjonsa, sitten painavat saappaansa. Loppumatkan hän ui puolihorroksessa selällään ja hätkähti hereille törmätessään rantaan.

Parinkymmenen minuutin levon jälkeen Pekuri tunsi voimiensa alkavan palautua. Maltillisesti hän ryhtyi suunnittelemaan paluumatkaa omiensa luo. Vaikka hänellä ei ollut karttaa mukanaan, tienoo oli lennoilta tuttua. Mukaan tulleet pistooli ja kompassi toivat turvallisuuden tunteen ja antoivat uskoa kotiinpaluuseen.

Oli päästävä 12.7.1942 sovittuihin omiin häihin, vaikka kulmakarvat kärähtäneinä!

Sukkasillaan Pekuri eteni valitsemaansa suuntaan. Ainoa vaaratekijä olisi vihollispartio, niin Pekuri luuli, kunnes törmäsi suomalaisten miinakenttään. Se jatkui jatkumistaan ja epätoivoissaan Pekuri päätti ylittää sen. Tunnustellen kädellään jokaisen askeleen paikkaa hänen onnistui päästä miinakentän yli.

Nähdessään huolettoman oloisia sotilaita soutelemassa ja vähän myöhemmin rantapolulla sota-ajan iskelmiä hoilaamassa, Pekuri huusi heille: "Älkää ampuko! Olen suomalainen lentäjä."

Neuvoteltuaan miesten kanssa Pekuri pääsi läheiseen korsuun. Kuuden tunnin korpivaellus oli päättynyt. Kun vielä kersantti Anttilakin kahden vuorokauden ja sadan kilometrin vaelluksen päätteeksi ilmaantui elävänä ensimmäisestä ilmataistelustaan omiensa joukkoon, riemu lentueessa oli rajaton.

Marja Lampi

BW-372:lla saavutettiin kaikkiaan 8 ilmavoittoa, joista seitsemän Lauri Pekuri ja yhden Paavo Koskela.

---

Brewster-372:n etsintä ja löydön jälkeiset vaiheet lyhyesti

Heimo Lampi ja Vic Sargon tapasivat Helsingin Kivihaassa v. 1992, jolloin ajatus Brewster-etsinnästä Pensacolan museoon syntyi.

Vic Sargon kirjoitti museolle ja sai vastauksen. Tämän jälkeen museon kautta etsittiin hankkeelle sponsori, Marvin Kottman, joka kustansi etsintöjä Suomenlahdella ja aluksi Karjalassa, sekä osti tarvittavia laitteita, joita käytettiin myös Suomenlahden jälkeen Vienan Karjalassa.

Heimo ja Marja Lampi ottivat yhteyttä Timo Nymaniin ja Vladimir Prytkoviin, jotka ryhmineen ja omine hankintoineen etsivät konetta neljä vuotta omalla ajallaan. Nyman ryhmineen löysi koneen ja Prytkov apunaan sukelluskerho Katra kaikkine varusteineen, johtajana Vladimir Bolshakov, nosti Brewsterin saatuaan viranomaisilta luvan nostoon.

1. Noston jälkeen Brewsterin otti Karjalassa haltuunsa moskovalaisyhtiö Aviazaptsast, yritysrypäs VAP:n tytäryhtiö.

2. Karjalan hallituksen ministerit, kulttuuriministeri Tatjana Kalasnik ja omaisuusministeri Aleksandr Muhin lahjottiin 50 000 dollarilla kumpikin, "paljonko Katanandov ottaa, en tiedä, mutta varmasti enemmän" totesi VAP:n (Aviazaptsastin ) edustaja koneen nostajalle Vladimir Prytkoville.

3. Kottman ja Marja Lampi karkotettiin Petroskoista uhkaamalla (on olemassa silminnäkijän, toimittaja Jukka Nykäsen todistajanlausunto)

4. Karjalan hallitus ja Aviazaptsast allekirjoittivat syyskuussa sopimuksen, jonka mukaan kone vietäisiin restauroitavaksi Novosibirskiin.

5. Aviazaptsast maksoi koneesta korkeintaan 125 000 dollaria, Kottmanin tarjouksen ollessa 500 000 dollaria.

6. Karjalan ja Venäjän päälehdet kertoivat totuudenvastaisesti Kottmanin olevan pennitön huijari.

7. Koneen noston jälkeen Omonin joukot pidättivät koneen nostosta vastanneen Vladimir Prytkovin. Venäjän lehdissä kerrottiin Kottmanin lähettäneen Omonin joukot, vaikka tietysti ne lähetti Karjalan hallitus.

8. Prytkovia uhattiin 8-15 vuoden vankeustuomiolla kajoamisesta valtion omaisuuteen.

9. Vastoin Karjalan hallituksen ja Aviazaptsastin tekemää sopimusta kone kuljetettiin Moskovaan.

10. Koska Aviazaptsatilla ei vastoin lehdille annettuja haastatteluja ollut mitään kokemusta sodanajan lentokoneista, ei heillä myöskään ollut taitoa Brewsterin käsittelyyn.

11. Vankeudella uhattu Segezhassa arestissa ollut Prytkov lähetettiin käsittelemään ja pakkaamaan kone maastavientiä varten.

12. Kun Prytkov oli pakannut koneen ja lokakuussa allekirjoittanut heinäkuuksi päivätyn sopimuksen yhteistyöstä Aviazaptsastin kanssa, hänet vapautettiin kaikista syytteistä.

13. Venäjän kulttuuriministeriö antoi luvan viedä korroosion vaurioittaman Brewsterin jäännökset pois maasta.

14. Irlannista käsin konetta kaupattiin viennin jälkeen 10 miljoonalla dollarilla.

15. V. 2001 Aviazaptsast kertoi myyneensä koneen 250 000 dollarilla irlantilaiselle yhtiölle.

16. Irlantilainen yhtiö puolestaan allekirjoitti esisopimuksen 5,6 miljoonan dollarin arvoisen koneen myynnistä Yhdysvaltain laivaston museolle.

17. Aviazaptsastille epäedullisen kaupan selitti se, että irlantilaisen yhtiön omistivat käytännössä samat henkilöt kuin Aviazaptsastin.

18. Yhdysvaltain laivaston hankintaosasto ilmoitti Marvin Kottmanille, ettei se tiedä, kuka omistaa irlantilaisen yhtiön, jolta he ovat ostamassa konetta.

19. Marja Lampi hankki Irlannin rekisteriviranomaisilta muutamassa päivässä yhtiön rekisteriotteen, josta kävi ilmi, että yhtiön omistivat Michael Ryan ja hänen vaimonsa. Michael Ryan kuului myös VAP:n hallitukseen ja oli Moskovassa silloin kun kone sinne tuotiin, otti mm. yhteyttä Suomen sotilasasiamies Pertti Inkiseen. Saatuaan rekisteriotteen Yhdysvaltain laivasto keskeytti kaupanteon.

20. Kone oli kuitenkin jo laivattu Yhdysvaltoihin ja jäi Mobileen Alabamaan odottamaan jatkotoimenpiteitä.

21. V. 2003 laivasto oli taas ostamassa konetta. Marvin Kottman ja Marja Lampi kokosivat vakuuttavan todistusaineiston heihin kohdistetusta uhkailusta Petroskoissa ja osuudestaan koneen löytymiseen sekä vientiin liittyvistä laittomuuksista.

21. Marja Lampi kirjoitti presidentti Putinille, ja asiaa ryhdyttiin tutkimaan. Lampi sai Venäjän apulaisomaisuusministeriltä kirjeen, että Venäjä omistaa koneen.

22. Lampi sai Karjalan päämieheltä Sergei Katanandovilta kirjeen, että amerikkalaisen koneen restaurointi Venäjällä ei ollut mahdollista (asia, jota Kottman oli jo 500 000 dollarin tarjousta hänelle tehdessään korostanut) ja siksi oli annettu lupa viedä kone Eurooppaan.

23. Samanaikaisesti oli Karjalan hallitus ilmoittanut yleiselle syyttäjälle suorittaneensa koneen etsintöjä yhteistyössä Aviazaptsastin kanssa maaliskuussa 1998 ja nostaneensa koneen silloin (oik. elokuussa 1998) Tähän syyttäjän virasto totesi, että ilmailulaitoksen mukaan järvi oli tuolloin jäässä eikä koneen nosto silloin ollut mahdollista. Karjalan tasavallan ylin syytäjä V. Panansenko antoi kuitenkin hallitukselle puhtaat paperit.

24. V. 1984 Yhdysvaltain laivasto oli taas ostamassa konetta.

25. Lampi kirjoitti laivastoministeri Gordon Englandille tammikuussa 2004 ja lähetti todistusaineistoa mm. setänsä Suomen sotaveteraaniliiton silloisen puheenjohtajan Aarno Lammen todistuksen veljensä ja Marjan osuudesta etsintöihin. Marja Lampi sai toukokuussa 2004 vastauksen, että asia ei kuulu hänelle.

26. Kesäkuussa laivasto taas oli taas ostamassa konetta. Marja Lampi pyysi jälleen apua Suomen ulkoministeriöstä ja puolustusministeriöstä. Laivaston edustaja Richard Murray sanoi jäävänsä odottamaan, jos Suomen ulkoministeriö reagoisi esim. toteamalla, että asiaa vielä tutkitaan täällä. Ulkoministeriö ei reagoinut.

27. Konekauppa Yhdysvaltain laivaston ja Vintage Holdings nimisen yhtiön kanssa allekirjoitettiin kesäkuussa 2004.

Vintage Holdings yhtiön toimitusjohtajaksi paljastui todellinen tyhjätasku, etsintäryhmän avustaja ja Petroskoissa Kottmania ja Lampea uhkaillut amerikkalainen Gary Villiard. Laivasto "ei tiedä", kuka yhtiön omistaa ja missä maassa se on rekisteröity. Laivaston museossa iloittiin, että kone oli loistavassa kunnossa (Huom. Venäjältä vietiin ruostuneet jäännökset).

28. Kottmanin Freedom of Information Act Requist on edennyt jarrutetun hitaasti, mutta nekin paperit, jotka hän on saanut, ovat paljonpuhuvia: vientilupa vailla kenenkään allekirjoitusta, lasku vailla summaa ym.

29. Villiardin johtama firma sai vaihdossa kolme sukellusveneentorjunta- ja merivalvontakonetta.

30. V. 1995 Villiard vieraili Pietarissa ystäviensä Juan Almeidan, Nelson Yesterin ja Ludwig Fainbergin (googlatkaapa!) kanssa. Miehet halusivat ostaa hiljaisen, pienen sukellusveneen ja aluksen, johon voi laskeutua helikopterilla. Etsintäryhmä avusti heitä, Prytkov kävi mm. heidän kanssaan Muurmanskissa. Heidän lentolippunsa nimineen ovat tallella. Puolitoistavuotta käynnin jälkeen vieraiden kuvat ja nimet olivat Izvestija lehdessä otsikolla: Kolumbian huumeita venäläisillä sukellusveneillä, sellaista voi keksiä vain Venäjän mafia. Nyttemmin heistä löytyy jo paljon tietoa internetistä, mm. Nelson Yester on ollut Yhdysvaltain " most wanted ". Esim. New York Times 7.3.1997 on kirjoittanut asiasta.

Marja Lampi

---

Hunt for the Lost Brewster

59 min
Kansainvälinen ryhmä etsii miljoonien arvoista vanhaa hävittäjäkonetta, Brewsteria, oligarkkien Venäjältä 1994-1998. Suomalaislentäjen muistoissa Brewster on menestyksekäs ja rakas. Koneen etsijät puolestaan joutuvat keskelle surrealistista tarinaa.

An international team is looking for an old fighter plane, Brewster, worth millions, in oligarchs' Russia 1994-1998. In the memories of Finnish Brewster pilots, it is successful and beloved. The plane's searchers, on the other hand, find themselves in the middle of a surreal story.

Film director: Anna Kulicka Soisalon-Soininen Editor Sanna Liinamaa Cinematographer: Nadezhda Poyasnik, Dmitry Dmitriev, Hilppa Lampi. Producer: Marja Lampi Tellus Tops Films Production.

Musiikki: Säkkijärven polkka, Viljo Vesterinen, Dallapé-orkesteri. Дорожная, Гарик Сукачёв, Бригада. Concerto for Violin and Orchestra in E minor Op. 64: Allegro molto appassionato · Philharmonia Slavonica · Alberto Lizzio · Helena Spitkova · Felix Mendelssohn-Bartholdy.

---

The Saga of BW-372: the Finnish Brewster finds a home

A brief account of the search for the Brewster-372 and the phases following the discovery

Heimo Lampi and Vic Sargon met in the Kivihaka district of Helsinki in 1992, when the idea of the search for the Brewster for the Pensacola Museum was conceived.

Vic Sargon wrote to the Museum and received a reply. After this, a sponsor for the project was sought through the Museum, in the form of Marvin Kottman, who funded the searches in the Gulf of Finland and to begin with in Karelia. He bought the requisite equipment, which was also used after the Gulf of Finland in Russian Karelia.

Heimo and Marja Lampi got in touch with Timo Nyman and Vladimir Prytkov, who with their team and own procurements looked for the plane for four years in their own time. Nyman and his team found the plane, and Prytkov assisted by the Katra Diving Club and all its equipment, led by Vladimir Bolshakov, raised the Brewster after being granted permission by the authorities.

1. Following the raising of the plane, the Moscow company Aviazapchast, a subsidiary of VAP group, took control of the Brewster in Karelia.

2. Ministers from the Government of Karelia, Minister of Culture Tatyana Kalasnik and Minister of Property Aleksandr Muhin were each given bribes of 50,000 dollars, "how much Katanandov is taking, I don't know, but undoubtedly more" observed a representative from VAP (Aviazapchast) to the man that raised the plane, Vladimir Prytkov.

3. Kottman and Marja Lampi were expelled from Petroskoi through intimidation (there is the testimony of an eye-witness, reporter Jukka Nykänen)

4. In September, the Government of Karelia and Aviazapchast signed an agreement under which the plane would be taken to be restored in Novosibirsk.

5. Aviazapchast paid a maximum of 125,000 dollars for the plane, while Kottman's offer had been 500,000 dollars.

6. The main newspapers in Karelia and Russia stated untruthfully that Kottman was a penniless conman.

7. Following the raising of the plane, OMON troops arrested Vladimir Prytkov, the man who had been responsible for raising the plane. The Russian newspapers reported that Kottman had sent the OMON troops, even though, of course, they were sent by the Government of Karelia.

8. Prytkov was threatened with a prison sentence of 8-15 years for trespassing on state property.

9. Contrary to the agreement concluded by the Government of Karelia and Aviazapchast, the plane was transported to Moscow.

10 Because, contrary to interviews given to the press, Aviazapchast had no experience of wartime aeroplanes, they also lacked the skill to handle the Brewster.

11. Threatened with imprisonment and under arrest in Segezha, Prytkov was dispatched to handle and pack the plane for export.

12. When Prytkov had packed the plane and, in October, signed a co-operation agreement dated for July with Aviazapchast, he was acquitted of all charges.

13. The Russian Ministry of Culture granted permission for the corrosion-damaged remains of the Brewster to be exported from the country.

14. From Ireland, the plane was offered for sale following export for ten million dollars.

15. 2001 Aviazapchast said that it had sold the plane to an Irish company for 250,000 dollars.

16. For its part, the Irish company signed a preliminary agreement for the sale of the plane to the US Navy Museum for 5.6 million dollars.

17. The sale, disadvantageous for Aviazapchast, was explained by the fact that the Irish company was owned in practice by the same people as owned Aviazapchast.

18. The Naval Inventory Control Point stated to Marvin Kottman that it did not know who owned the Irish company which they were buying the plane from.

19. In a few days, Marja Lampi obtained from the Irish registration authorities the company’s register extract, which showed that the company was owned by Michael Ryan and his wife. Michael Ryan was also on VAP’s Board of Directors and was in Moscow when the plane was brought there, and he got in touch with Finland’s military attaché Pertti Inkinen. When it received the extract from the register, the US Navy discontinued the transaction.

20. The plane had nevertheless already been shipped to the United States and remained in Mobile, Alabama, to await further action.

21. In 2003, the Navy was again interested in buying the plane. Marvin Kottman and Marja Lampi gathered persuasive evidence of the intimidation which they encountered in Petroskoi and of their role in the discovery of the plane, as well as of the illegalities associated with the export of the plane.

21. Marja Lampi wrote to President Putin, and the matter began to be investigated. Lampi received a letter from Russia’s Deputy Minister of Property stating that Russia owned the plane.

22. Lampi received from the PM of Karelia, Sergei Katanandov, a letter stating that the restoration of the American plane in Russia was not possible (a point which Kottman had already stressed when making the 500,000 dollar offer) and that is why permission had been granted to take the plane to Europe.

23. At the same time, the Government of Karelia had stated to the Public Prosecutor that it had carried out searches for the plane in collaboration with Aviazapchast in March 1998 and had raised the plane then (actually in August 1998). The Prosecutor's Office reacted to this by saying that, according to the meteorological institute, the lake had at that time been frozen and it had not then been possible to raise the plane. The Supreme Prosecutor of the Republic of Karelia, V. Panansenko, nevertheless gave the government a clean record.

24. 2004 The US Navy was again seeking to purchase the plane.

25. Lampi wrote to Navy Minister Gordon England in January 2004 and sent evidence including testimony by her uncle Aarno Lampi, then Chairman of the Finnish War Veterans Association, concerning his brother’s and Marja’s role in the searches. In May 2004, Marja Lampi received the reply that the matter was none of her business.

26. In June, the Navy was again interested in buying the plane. Marja Lampi again asked the Finnish Ministry for Foreign Affairs and Ministry of Defence for help. Navy representative Richard Murray said that he would wait and see if the Finnish Ministry for Foreign Affairs reacted, e.g., by observing that the matter was still under investigation. The Ministry for Foreign Affairs did not react.

27. The contract for the purchase of plane with the US Navy and the company known as Vintage Holdings was signed in June 2004.

It was revealed that the Managing Director of Vintage Holdings was the American Gary Villiard, a veritable penniless man, the search team’s assistant and the man who had threatened Kottman and Lampi in Petroskoi. The Navy "does not know" who owns the company and which country it is registered in. The Navy Museum was delighted that the plane was in fantastic condition (N.B. rusted remains were exported from Russia).

28. Kottman’s Freedom of Information Act Request has made painfully slow progress, but even those documents which he has obtained speak volumes: an export licence with no one's signature on it, an invoice with no amount on it etc.

29. The company headed by Villiard received three anti-submarine and marine surveillance planes in exchange.

30. In 1995, Villiard paid a visit to St Petersburg with his friends Juan Almeida, Nelson Yester and Ludwig Fainberg (google these names!). The men wanted to buy a quiet, small submarine and a vessel which could be landed on by helicopter. The search team assisted them, Prytkov went with them, among others, to Murmansk. Their air tickets with their names have been saved. Eighteen months after the visit, the pictures and names of the guests were in Izvestiya under the headline: Columbian drugs on Russian submarines, that is something only the Russian mafia can come up with. Now, the internet is a mine of information about them, inter alia, Nelson Yester has been the "most wanted" man in the United States. For example, the New York Times of 7th March 1997 had a article on the matter.

Marja Lampi