Keskiviikko 14.05.2025
utinilmakilta_brass_burn_trans_780.png

Etusivun arkisto

GoTop
spacer

Tiistain 1.4.2025 esitelmän piti rykmentin komentaja eversti Kimmo Nordberg

Utin Jääkärirykmentti tänään ja tulevaisuudessa

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

UTJR on tänä päivänä mukana kaikissa Puolustusvoimien lakisääteisissä tehtävissä: Suomen sotilaallisessa puolustuksessa, muiden viranomaisten tukemisessa, osallistumisessa kansainväliseen avunantoon sekä osallistumisessa kansainväliseen kriisinhallintaan. Viimeisin osa-alue liittyy esimerkiksi koulutukselliseen apuun Ukrainalle.

Rykmentti on reilussa neljännesvuosisadassa kehittynyt erikoisjoukoksi tiedustelutehtäviin, vaikuttamistehtäviin, jotka voivat olla sekä puolustuksellisia että hyökkäyksellisiä, sekä tukitehtäviin. Tukitehtävät ovat esimerksi muun joukon tukemista sen tehtävien suorittamiseksi koulutuksella tai suorituskyvyllä.

Mitä on Utin erikoisjoukot? UTJR:llä on luotu kyky tarjota päätöksentekijöille vaihtoehtoisia mahdollisuuksia osana maamme kokonaisturvallisuutta. Erikoisjoukkojen korkea suorituskyky mahdollistaa vaativien tehtävien suorittamisen, koska operaatioissa käytetään muista joukko-osastoista poikkeavia menetelmiä. Joukkojen rajallisesta määrästä johtuen tehtävien tulee kuitenkin olla tarkasti kohdistettuja.

Puolustusvoimien organisaatiossa UTJR on Maavoimien esikunnan alainen, mutta lohkokaaviossa erikoisuutena nähdään myös suora viiva Pääesikunnan alaisuuteen. Osittain kahden isännän mallissa on kuitenkin edistystä verrattuna Utin varuskunnan aikaan 1962 – 1996, jolloin varuskunnassa toimi yhteistoiminnassa ja sulassa sovussa suoraan Ilmavoimien esikunnan alainen Kuljetuslentolaivue ja suoraan Pääesikunnan alainen Laskuvarjojääkärikoulu.

UTJR:ssä on palkattuna noin 470 henkilöä sekä noin 300 varusmiestä/vuosi. Rykmentti käsittää Erikoisjääkäripataljoonan (merielementti Upinniemessä), Helikopteripataljoonan sekä Tukipataljoonan. Komentajan ja pataljoonien välissä on esikunta. Varusmiehiä koulutetaan Laskuvarjojääkärikomppaniassa ja Tukikomppaniassa. Esitelmässä käytiin läpi myös helikopteriohjaajien koulutusjärjestelmä ja urakehitys.

Kimmo Nordbergin esitelmää täydensivät hienot Talvikotka 25 –harjoituksen pohjoisen talvimaisemakuvat revontulineen sekä vauhdikas video rykmentin helikopteritehtävistä. Päätteeksi kokousyleisö esitti vielä lukuisia kiinnostavia kysymyksiä.

Esitelmäväkeä 1.4.2025

spacer

21.3.2025: Kohtalokas lento

Utin lentokentän kohtalokkain lento-onnettomuus 29.4.1971

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Lännestä lähestynyt lumikuuro ja siitä johtunut ohjaajan eksyminen sekä lopulta asentotajun menetys huonossa näkyvyydessä vähäisellä lentokokemuksella koitui neljän nuoren miehen kohtaloksi tuona torstai-iltana.

Kouvolan yläpuolella paikallislennolla ollut uttilaisen lentokoulun vuokrakone, nelipaikkainen Beechcraft Musketeer, syöksyi jyrkähkössä kulmassa pellolle Ranta-Utissa noin kilometrin päähän kiitotiestä syttyen palamaan. Virka-ajan ulkopuolella kodeistaan hälytetyt Kuljetuslentolaivueen pelastusmiehet kalustoineen olivat turmapaikalla noin 10 minuutin kuluttua maahansyöksystä. Henkilöiden pelastaminen ei ollut enää mahdollista.

Kuvateksti: Raimo Pukkila vasemmalla, luovuttaa vääntyneen potkurin Ilmakillan puheenjohtaja Lassi Viisaselle

Helsinki-Vantaalla ja Helsinki-Malmilla lennonneuvonnassa työuransa tehnyt sekä omaa Suomen Lentoteoriat Oy -koulutusyritystään pyörittänyt Raimo Pukkila lahjoitti Utin Ilmakillalle hänelle aikanaan siirtyneen tuon onnettomuuskoneen vääntyneen potkurin. Potkuri tarkempine onnettomuustietoineen tulee osaksi Utti 100v. -näyttelyä.

spacer

Ilmavoimien vuosipäivä 6.3.2025

Teksti ja kuvat: Jani Kortesluoma

Torstaina 6.3.2025 kunnioittivat Utin Ilmakilta ja Utti Air National Guard (UANG) yhdessä Ilmavoimien 107. vuosipäivää. Hieman päälle kolmekymmentä aktiivia kokoontui laskemaan killan ja UANG:n yhteisen seppeleen Utin Kotka-patsaalle klo 13:45. Seppeleenlaskun jälkeen ohjelmassa oli vuosipäiväkahvit kiltatalolla.

Kahvituksen jälkeen esitettiin vielä koelentokurssi 4:stä kertova dokumenttielokuva.

Seuraavan kerran kiltatalolla tapahtuu kun 1.4.2025 klo 18:00 killan esitelmäiltaan saapuu Utin jääkärirykmentin edustaja kertomaan rykmentin nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.

spacer

Tiistain 4.3.2025 esitelmän piti everstiluutnantti evp Marko Lehtinen

Grob ja peruslentokoulutus Puolustusvoimissa

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Everstiluutnantti evp Marko Lehtisellä on Ilmavoimissa reilut 2600 lentotuntia takana ja nyt hän on Ilmavoimien koulutuskumppanin Patria Oyj:n lennonopettaja. Korialla nuoruutensa eläneenä hän aloitti omakohtaisen lentämisensä purjelennon parissa Selänpäässä Kouvolan Seudun Ilmailuyhdistyksen purjekoneilla.

Tätä esitelmää seuranneille oli tarjolla selkeä kuvaus Ilmavoimien nykyisestä koulutusjärjestelmästä. Sotilaslentäjän ura ei suinkaan ole lentelyä, ainakaan ensimmäiseen 10 vuoteen. Koko noin 10-vuotisen koulutusvaiheen ajan, aina Grob-mäntämoottorikoneella saaduista lentämisen alkeista riittävän taistelukokemuksen omaavaksi kansainvälisiinkin tehtäviinkin kelpoiseksi Hornet-ohjaajaksi, noudattaa valmiiksi suunniteltua polkua.

Siinä hänelle on asetettu koko ajaksi vaatimukset taidoille, tiedoille, kompetenssille ja kapasiteetille. Seuraavalla hävittäjällämme, F-35:llä, hävittäjäohjaajan oppimiskäyrä taistelutehtäviin on nykyistäkin jyrkempi 10 vuoden ajanjaksossa. Hävittäjän ohjaajalla tulee olla entistä enempi omaksuttavaa ja hallittavaa taistelukyvykkyyttä. Synteettinen oppimisympäristö eli simulaattorilla lennettävät tehtävät ovat merkittävänä ja välttämättömänä tukena hävittäjälentäjän uran loppuun asti.

Lentoreserviupseerikurssin suorittaminen varusmiehenä on sotilaslentämisen aloitusporras. Sitä seuraa lentokadettikurssi ja aikanaan maisteritutkinto. Opistoupseerilinjaa ei lentäjille ole. Kansainvälisessä toiminnassa sekä ilmailun ohjeistus- ja määräysviidakossa englannin kieli on hallitsevana. Siksi sitä käytetään koko ajan Ilmavoimissakin kotimaisen ohella.

Grob-koulukone Vinkan seuraajana on alkuvaikeuksien jälkeen osoittautunut sopivaksi koulukoneeksi. Seuraavan koulutusvaiheen tyyppi Hawk on ollut harjoitushävittäjänä käytössä vuodesta 1981. Toki vielä käytössä olevat rungot ovat lähteneet tehtaalta myöhemmin. Hawkia on edelleen kehitetty eli päivitetty neljä kertaa, muun muassa ohjaamossa ”purkkimittarit" ovat vaihtuneet niin sanotuksi lasiohjaamoksi laajalla LCD-näytöllä. Hawkeille on laskettu olevan vielä aikaa yhteen päivitykseen, jota ohjaa käyttöön otettavan F-35:n ohjaamo.

Esitelmäväkeä 4.3.2025

spacer

Tiistain 4.2.2025 esitelmän piti FinnHEMS-lentopalvelut Oy:n kehityspäällikkö Ari Pellinen

Lääkintähelikopteritoiminta Suomessa ja Utin tuleva tukikohta

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Lääkärihelikopteritoiminta Suomessa on käynyt reilun 30 vuoden kehityspolun. Toimintaa rahoitettiin aluksi Raha-automaattiyhdistyksen, keräystulojen ja kannatustuotteiden myynnillä. Niin rahoitus kuin koko muukin toiminta on sittemmin monen mutkan kautta vakiintunut valtion ja hyvinvointialueiden rahoittamaksi palveluksi, joka tunnetaan nimellä FinnHEMS (HEMS=Helicopter Emergency Medical Services).

Helikoptereiden keltainen väri on sama kuin valtakunnan ambulanssienkin pääosin ovat. Vieläkin puhutaan usein Medi-Heli-koptereista (punaisia), jotka poistuivat käytöstä vuonna 2012.

FinnHEMSillä on 7 helikopteritukikohtaa ja vuoden 2026 alussa käyttöön tuleva Kouvolan tukikohta Utin lentoasemalla on kahdeksas.

Sen jälkeen Etelä-Suomen viidellä tukikohdalla katetaan toiminta noin Imatra-Mikkeli-Kokkola viivan eteläpuolisessa Suomessa kokonaan. Muille kolmelle Kuopion, Oulun ja Rovaniemen helikoptereille jää toimintasädekatvealueita painottuen itäisimpään Suomeen ja Lappiin. FinnHEMS-tukikohdista tavoitetaan 80 prosenttia suomalaisista 30 minuutin sisällä hälytyksestä. Nämä kopterit kuljettavat harvoin potilasta.

Helikopterien ensisijaisena tehtävänä on kuljettaa lääkäri ja tehohoitotasoinen ensihoito mahdollisimman nopeasti potilaan luokse, ei siis potilaskuljetus. Toki koptereissa on tarvittaessa mahdollisuus yhden potilaan kuljetukseen. Potilas kuljetetaan sairaalaan yleensä HVA:n ambulanssilla, joka on ensin hälytetty kohteeseen.

Hälytysketju esimerkiksi kolaripaikalla menee näin: Kohteessa ensihoidon lääkäri tai ensihoitajan konsultoima vastuulääkäri antaa HÄKEen (Hätäkeskus) ilmoituksen helikopterilääkäriyksikön hälyttämisestä paikalle. Tyypillisimmin lääkärihelikopteri hälyytetään liikenneonnettomuudessa tai muuten kriittisesti vammautuneelle tai sairastuneelle potilaalle.

Utin tukikohtaa rakennetaan parhaillaan lentokentän pohjoisreunalle Patrian Aviation Oy:n ja Eduko Helikopteritekniikan hallien läheisyyteen. Tammikuun alun 2026 jälkeen tukikohdassa päivystää 7/24 vuorotiimi käsittäen helikopterin ja nopean hälytysajoneuvon samoin lääkinnällisin varustein, lentäjän, yhden moniosaajan, joka toimii lääkärin työparina/ensihoitajana/lentoavustajana/auton kuljettajana sekä ensihoitolääkärin.

Kuvassa vasemmalta puheenjohtaja Lassi Viisanen mainostaa 2025 kuvakalenteria sotalentäjä ja ilmailutaiteilija Kauko Tuomikosken nostalgisin Utti-aiheisin kuvin (10 euroa). Keskellä Ari Pellinen ja oikealla killan viestintävastaava Jani Kortesluoma.

Esitelmäväkeä 4.2.2025

Esitelmäväkeä 4.2.2025

spacer

Seppeleen lasku ja NH-90 -osaston ylilento Suomen itsenäisyyspäivänä Utissa 6.12.2024

Teksti, kuvat ja video: Juha Ritari

Havuseppeleen laskivat Ilmakillan hallituksen jäsenet Jani Kortesluoma ja Esko Tilli

Katso video tapahtumasta TÄSTÄ

Utti 6_12_2024_ylilento

Utti_6_12_2021_ylilento

Linkki videoon kuvassa

spacer

Joulukuun 3. päivän 2024 kuukausikokous aloitettiin perinteisesti jouluisella riisipuuro ja torttukahvit –hetkellä, jonka jälkeen oli esitelmä

Ilmavoimien pelastustoimi 1960 – 2010

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Esitelmän pitäjä kapteeni evp Kari Lähdesmäki on toiminut työurallaan muun muassa Ilmavoimien Esikunnassa pelastusupseerina sekä viimeksi Sotilasilmailun Viranomaisyksikössä tukikohtatoiminnan tarkastajana.

Oltuaan näin Ilmavoimien pelastusasioiden keskiössä hyvän aikaa, otti hän nyt eläkkeellä ollessaan tavoitteekseen aikaansaada kirja puuttuvasta pelastustoimialan historiasta. Tarkoituksena on tallentaa jälkipolville miten pelastustoimi oli ennen, miten on kehitytty ja mikä oli tilanne vuonna 2010.

Lähdesmäki arvioi kirjan valmistuvan parin vuoden kuluessa, sillä materiaalia vielä kerätään.

Lentokaluston, lentotekniikan, viestitoimialan, lennostojen ja näiden henkilöstöjen vaiheet onkin aika hyvin kirjoissa ja kansissa. Ikään kuin harjoitelmana tähän projektiinsa on Lähdesmäki toimittanut vuonna 2021 Sukeltajia Ilmavoimissa 1960 – 2010 -kirjan.

Kuulemamme esitelmä perustui tulevan kirjan Ilmavoimien pelastustoimi 1960 – 2010 suunniteltuun runkoon ja materiaaliin. Pelastustoimen järjestelmällinen organisointi alkoi Ilmavoimissa Rissalan DO-10 –lento-onnettomuusselvityksen jälkimainingeissa. Siihen asti alalla oli toimittu jokseenkin lennostojen palomestareiden vastuulla ja parhaaksi katsomillaan tavoilla toimien.

Tuon jälkeen Ilmavoimien Esikuntaan perustettiin täsmävirkoja asioiden järjestämiseksi joukko-osastoissa yhteisten alaa säätelevien lakien, määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Joukko-osastoihin nimettiin koulutetut pelastusupseerit, pelastusmestarit ja pelastusjohtajat, jotka vastasivat toiminnasta.

Nykyisin Ilmavoimien pelastustoimeen pätevyysvaatimuksena on aliupseerikoulutus käsittäen perehdyttämiskoulutuksen, kaksi sotilasammattihenkilöstön opintokokonaisuutta sekä sotilasammatilliset mestariopinnot. Maavoimien UTJR:n pelastustoimen järjestelyt ovat näiltäkin osin täysin Sotilasilmailun Viranomaisyksikön määräysten mukaiset.

Yhteistoimintalentoasemilla (Tampere-Pirkkala, Jyväskylä, Kuopio ja Rovaniemi) on myös kaupallisen lentoliikenteen vaatimat pelastustoimiresurssit Finavian järjestämänä. Ilmavoimien pelastustoimintaan oman värinsä tuovat myös lentotoiminta varsinaisten tukikohtien ulkopuolella, sodan ajan organisointi sekä aivan uutena NATO-vaatimukset pelastustoimelle.

spacer

Tiistaina 12.11.2024 kokousillan esitelmäosuudessa Sakari Viinikainen kertoi Keski-Suomen rykmentin Talvisodasta

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Esitelmä perustui hänen kirjoittamansa kirjan Kalevankankaan verilöylystä talvisodan taisteluihin - Keski-Suomen Rykmentti ja Suomen sotaväen synty loppuosaan. Vuonna 2023 ilmestynyttä kirjaa on saatavilla sekä painettuna (396 sivua) että äänikirjana. Kirjakauppa mainostaa kirjaa sanoin: Yhden rykmentin ja sen värikkäiden persoonien kautta kerrottu tarina Suomen armeijan kehittymisestä sisällissodan tyrskyistä talvisodan taisteluihin.

Keski-Suomen rykmentti siirtyi Hämeenlinnasta Kouvolaan 1921. Talvisodan alla siihen kuului noin 900 miestä. Talvisodan liikekannallepanossa lokakuussa 1939 rykmentti muodosti 2. prikaatin II pataljoonan käsittäen 845 miestä ja 96 hevosta: Esikuntakomppania, 4., 5. ja 6. komppania, Konekiväärikomppania, Panssarintorjuntaosasto, Kranaatinheitinosasto ja Viestiosasto, jotka oli jo rauhan aikana hiottu vastaamaan sota-ajan kokoonpanoa. Ne muuttuivat nopeasti taistelupataljoonaksi YH:n aikana, jolloin muun muassa tasattiin aktiiviupseereita reserviläisyksiköiden kanssa sekä muodostettiin panssarintorjuntaosasto. Sitä ennen oli ollut vallalla käsitys, etteivät panssarit hyökkäisi Kannaksen maastossa.

Kouvolalaisen Aimo Lahden suunnittelema 20 mm:n ”norsupyssy” ei ehtinyt tuotantoon, mutta onneksi Englannista saatiin tammikuussa1940 ostettua 100 kappaletta 14 mm:n panssarintorjuntakivääriä. Aimo Lahti tuli esitelmässä mainituksi myös Suomi-konepistoolin kehittäjänä.

Talvisodassa NL menetti 3200 panssarivaunua, noin puolet teknisiin sekä pakkasongelmiin ja puolet suomalaisten torjuntataisteluissa, joissa myös kasapanoksilla ja polttopulloilla oli osuutensa. Tämä II pataljoona taisteli Muolaan alueella pääpuolustusaseman ja viivytyslinjan tuntumassa. Painopiste oli 1. helmikuuta alkaen Summan lohkolla. Helmikuun 12. päivänä vihollinen pääsi Mannerheim-linjan läpi, mistä alkoi suomalaisten vetäytyminen taaemmas. II pataljoonan vastuulla oli myös Muolaanjärven Suursaari, jossa käytiin kovat taistelut jään vahvistuttua mahdollistamaan vihollisen panssarihyökkäykset.

Kallis oli hinta, talvisodan päättyessä pataljoonan miesvahvuus oli enää alle 300 miestä. Talvisodan jälkeen Keski-Suomen rykmentti ei palannut Kouvolaan.

spacer

Sääntömääräiseen syyskokoukseen päästiin väliaikakahvin jälkeen. Asialistalla olivat ensi vuoden tulo- ja menoarvio sekä henkilövalinnat. Hallituksen esitykset hyväksyttiin sellaisenaan. Toimintaa jatketaan jokseenkin nykyisellään. Jäsenmaksu varsinaiselta jäseneltä on 25 € ja nuorisojäseneltä 13 €. Puheenjohtajana jatkaa Lassi Viisanen. Hallituksen erovuoroisista jatkaa Pekka Hyyryläinen, uusina valittiin Jouni Kärkkäinen ja Jukka Sihvola. Toiminnan tarkastajana jatkavat Veijo Oinonen ja varalla Jussi Pakarinen.

Muina asioina mainittakoon, että museohelikoptereiden Mi-8 (HS-14) ja SM-1 (HK-2) tilapäiseen säilytykseen on löytymässä ratkaisu varuskunnan vartioidulta alueelta.

spacer

Tiistaina 8.10.2024 esitelmäkokous

Johanna Pyötsiä: Sotilaskotitoiminnan historiaa Kouvolassa ja Utissa

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Sotilaskotitoiminta käynnistyi suurimmilla varuskuntapaikkakunnilla lähes yhtäjalkaa Suomen Puolustusvoimien perustamisen kanssa 1918. Taustayhteisöä Suomen sotilaskotiliittoa perustettaessa keväällä 1921, oli sotilaskotiyhdistyksiä mukana jo 23. Toimitilat, ”sotkut”, eivät aluksi läheskään aina olleet myöhemmän käytännön mukaisesti kasarmien yhteydessä, vaan joissakin lähellä saatavilla olevissa huoneistoissa.

Utin sotilaskotiyhdistys perustettiin 1935, jonka jälkeen se on toiminut kolmessa rakennuksessa ennen nykyistä, hienolla mäntymetsämaisema-panoraamaikkunalla varustettua Utin varuskunnan ruokala-sotilaskotirakennusta. Esitelmän jälkeisessä kahvipöytäkeskustelussa todettiin yleisenä harmituksena sotilaskodin sijainti varuskunnan luvanvaraisella alueella, mikä estää varushenkilöiden läheistenkin pääsyn sotilaskotiin.

Puolustusvoimissamme on viimeisen yli 30 vuoden aikana tehty lukuisia uudelleenjärjestelyjä varuskuntien lopettamisineen. Tästä on koitunut myös huomattava määrä sotilaskotiyhdistyksien ja sotilaskotirakennusten lakkauttamisia. Kouvolan alueella näin kävi ensin Korian hienolle sotilaskotirakennukselle, joka suljettiin varuskunnan tyhjentämisen yhteydessä 1994.

Seuraavaksi sotilaskotitoiminta menetti merkityksensä Kouvolan varuskunnassa viimeisten koulutustoimintayksiköiden Salpausselän ilmatorjuntapatteriston ja Pioneerikoulun siirryttyä muualle. Tästä seurasi kahden pienen yhdistyksen Utin ja Kouvolan sotilaskotiyhdistysten yhdistyminen, sillä toukokuussa 2002 päivänvalon näki uusi yhdistys Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistys.

Utin sotilaskodin hoitaja sekä kaksi muuta henkilöä ovat työsuhteessa, mutta vapaaehtoisina toimivat sotilaskotisisaret hoitavat päivystysvuorot iltaisin ja satunnaisin viikonlopuin. Johanna Pyötsiän mukaan yhdistyksellä on huolena sisarten ikääntyminen, sillä viimeksi suoritetun tarkistuksen mukaan heidän keski-ikänsä on 71 vuotta.

Pysyäkseen tunnin esitelmäajassa, Pyötsiä luki läpi koosteen Utin sotilaskotitoiminnan pitkähköstä historiasta, jolloin aikaa jäi vielä sopivasti Sotilaskotiliiton tekemään 31 minuutin videoon Suomen sotilaskotitoiminnan 100-vuotisesta historiasta. Elokuvasta sai hyvän käsityksen toiminnasta, jolla on ollut ja on edelleen tarkoitus: Avustaa Suomen puolustusvoimia ylläpitämällä niin sodan kuin rauhankin aikana sotilaskoteja sotilaiden henkisen kasvun edistämiseksi ja viihtyvyyden lisäämiseksi heidän vapaa-aikanaan. Kannatti katsoa.

spacer

Paikallishistoriallinen esitelmä 3. syyskuuta 2024

63. sotasairaala Utissa 1941 – 1942.

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Esitelmän pitäjä Heini Kortesluoma on tutkinut laajasti lottien toimintaa sotiemme aikana niin eri arkistolähteistä kuin julkaistusta kirjallisuudestakin. Siksi esitelmäiltaan sopi oikein hyvin hänen ylleen alkuperäinen lottapuku, onhan hän Kouvolan lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja ja lääkintälotilla oli merkittävä osa sodan ajan hoitoketjussa myös sotavankisairaalatoiminnan piirissä.

Utin sotavankisairaalan toiminta on jäänyt yleisesti vähälle tietoisuudelle lähiseudullakin. Jatkosodan alussa Suomen armeija vyöryi vauhdilla eteenpäin, josta seurasi suurehko määrä sotavankeja sekä haavoittuneina että muuten sairaina. Jatkosodan alussa erityisiä sotavankisairaaloita oli aluksi Utin lisäksi Kokkolassa ja Kannus-Ylivieskassa sekä pian myös Viipurissa, Lappeenrannassa, Äänislinnassa ja Sortavalan maalaiskunnassa.

Utissa sairaala perustettiin sotaväen leirialueelle huonohkosti talvikäyttöön sopivaan pitkään majoitusparakkiin. Jatkosodan alkupuolella hoidettavana oli parhaimmillaan noin tuhat sotavankipotilasta. Henkilökuntaa oli kaikkiaan noin 150 henkeä, joista 23 oli lottia. Osa henkilökunnasta asui Ranta-Utissa jo keisarivallan aikana valtiolle sotaväen leiri- ja harjoitusaluekäyttöön pakkolunastetussa Hiedanpään tilan talossa, osan heistä majoittuessa sairaalan lähellä.

Lääkintäeverstiluutnantti Erik Aleksander Platan johti pisimpään Utin sotasairaalan toimintaa, loppukesästä 1941 pitkälle kevääseen 1942. Venäläissyntyisenä hänen kielitaitonsa tuli tarpeeseen juuri sotavankisairaaloissa. Platanin jälkeen päällikkölääkäreinä toimivat lääkintäkapteeni M. Hirvonen ja lääkäri Bror Mikkelä. Heidän lisäkseen Utissa toimi eri aikoina kaksi muutakin lääkäriä.

Syyskuussa 1942 niin sanotussa asemasotavaiheessa Utti oli kaukana rintamalta, jolloin sairaalan toiminta siirrettiin asumisoloiltaan parempiin tiloihin Lappeenrantaan. Heini Kortesluoma vei esitelmää eteenpäin mielenkiintoisesti muutaman lääkärin ja hoitohenkilön tarinoiden kautta. Pohjoissatakuntalainen lotta Eva Kalliomäki esimerkiksi lähti innokkaasti lääkintälottatehtäviin jatkosodan ensimmäisinä päivinä, mutta saatuaan vasta kuljetuksen aikana kuulla tehtäväpaikkansa olevan sotavankisairaala, olisi hän halunnut lähteä samantien pois.

Yhteensä 485 sotavankia kuoli Utin sotavankisairaalassa. Heille on yhteisellä muistokivellä varustettu pieni aidattu hautausmaa vajaan kilometrin päässä sairaalan sijainnista Salpausselän etelärinteen tasanteelle. Leirialueen parakit ja muutkin vanhat rakennelmat on huonokuntoisina jo purettu.

Sotavankien joukkohautaan Lepolan hautausmaan taakse on haudattu 536 talvisodan aikana ja sen jälkeen Utin leirillä kuollutta venäläistä sotavankia. Utissa oli talvisodan ja jatkosodan aikana suuri sotavankien järjestelyleiri, jossa varsinkin nälkätalvena -42 kuoli paljon vankeja kurjissa oloissa. Talvi oli kylmä, eikä ruokaa riittänyt suomalaisillekaan. Enimmillään Utissa oli toista tuhatta sotavankia. Heidän joukossaan oli 200 naisvankia.

Osa vangeista teki raskasta työtä. He korjasivat Kouvola - Lappeenranta - tietä, louhivat pommisuojia ja sammuttivat pommitusten aiheuttamia tulipaloja.

Suomessa oli talvi- ja jatkosodan aikana kaikkiaan 65 000 venäläistä sotavankia. Heistä kolmannes kuoli vankeudessa. Sotavankileirejä eri puolilla maata oli 32.

Voikkaalainen lotta Lilu? Durchman on piirtänyt tunnelmiaan kuvaan.

Heini Kortesluoma vastaanottaisi mielellään edes jotakin tietoa lotta Durchmanin vaiheista.

Mainittakoon, että Utin asemakylällä jonkan aikaa sodan jälkeenkin asunut lentomestari Yrjö Turkan sukunimi on suomalaistettu Durchmanista.

Esitelmäväkeä 3.9.2024

Esitelmäväkeä 3.9.2024

spacer

Killan 21.5.2024 kokous sisälsi sekä esitelmäosion että sääntömääräisen kevätkokouksen

Tietokirjailija Sanna Lönnfors piti esitelmän uuden kirjansa Bertel Mårtenson – väärin ymmärretty sankari –pohjalta.

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

UTF-8''Bertel Mårtenson.jpg

Vuonna 1893 syntynyt Mårtenson hakeutui vuonna 1915 ensimmäisen maailmansodan riehuessa Saksaan jääkärikoulutukseen päämääränään päästä lentäjäksi, sillä Suomessa ei tuolloin lentotoimintaa vielä ollut. Lahjakkaalla nuorukaisella oli jo tätä ennen takana neljä vuotta matematiikan, fysiikan ja tähtitieteen opiskelua yliopistossa. Suora hänen polkunsa ei ilmojen teille suinkaan ollut, mutta sitkeytensä ansiosta jääkärikoulutuksen kautta hän pääsi ensin tähystäjäkoulutukseen, jonka perään seurasi ohjaajakoulutus Holtenaun merilentoasemalla. Itämeren alueella saadun tiedustelulentokokemuksensa jälkeen hän ehti vielä mukaan Suomen sisällissodan loppukahinoihin suorittamalla Antreasta tiedustelulentoja Viipurin rintamalle. Sodan jälkeen Mårtenson jatkoi opintojaan valmistuen Pariisissa vuonna 1920 lentotekniikan diplomi-insinööriksi.

Friedrischafen_.jpg

Ilmavoimiemme alkuaikoina tukeuduttiin lyhyen Saksan yhteistyön jälkeen kaluston hankinnoissa ja koulutusjärjestelyissä Ranskaan. Tästä lankesi Ilmavoimien esikunnassa upseerina palvelleelle Mårtensonille alan miehenä ja ranskankielen taitoisena vuonna 1924 tehtävä Suomen ilmailuasiamiehenä Ranskassa. Reilun kahden vuoden kuluttua se tehtävä päättyi Ilmavoimiemme kiinnostuksen vaihduttua Englannin suuntaan. Mårtensonin aiempien esikuntatehtävien hoitoon ei oltu kovinkaan tyytyväisiä, ehkä siksikin päätti hän siirtyä erilaisten ja välillä sekavienkien liiketoimintojen pariin ulkomailla. Monesti olivat sekavia hänen naissuhteensakin käsittäen niin avioliittoja kuin sivusuhteitakin.

Liiketoiminnoissaan Mårtenson muisti kyllä kotimaataankin muun muassa hankkimalla viime sotien alkuaikoina Suomelle tarpeellista tavaraa ja järjestämällä kuljetuksia. Kikkailulla hankitun diplomaattipassin turvin onnistui hän sodasta huolimatta liikkumaan melko helposti Keski-Euroopassa, kunnes Saksan turvallisuuspalvelu otti miehen kiinni lokakuussa 1943 Sveitsin ja Ranskan rajalla vakoilusta epäiltynä. Tammikuussa 1944 Mårtensonin tuomitaan Buchenwaldin "Kullekin ansionsa mukaan" -työleiriin, missä vangit valikoitiin kykyjensä mukaisiin tehtäviin. Mårtenson korkeasti koulutettuna tekniikan miehenä päätyi siten kokoamaan erilaisia sähköteknisiä laitteita Saksan sotateollisuuden tarpeisiin. Työpäivät olivat pitkiä, ravinto heikkoa ja olot muutenkin ankeat.

Sanna Lönnforsin kirjaansa varten tekemiensä tutkimusten mukaan Mårtenson todennäköisesti kohtasi loppunsa vankien siirtokuljetuksessa huhtikuussa 1945. Kymmeniä vankeja oli suljettu samaan härkävaunuun ilman ruokaa ja juomaa useaksi vuorokaudeksi. Valtaosa vangeista menehtyi ja näiden vankien joukossa olisi ollut myös Bertel Mårtenson.

Bertel Mårtensonin seikkailullisen lähes 450-sivuisen elämäkerran kirjoittaminen sai vauhtia kolmisen vuotta sitten Sanna Lönnforsin saatua yhteyden Tukholmassa Mårtensonin pojanpoikaan, jolta kirjoittaja sai runsaasti materiaalia kirjaansa varten.

UTF-8''Sanna Lönnforss.jpg

Sanna Lönnfors

spacer

Sääntömääräinen kevätkokous

Kokous oli niin sanottu tilikokous, jossa tarkasteltiin edellisen vuoden toimintaa ja talouden hoitoa. Kokousväellä ei ollut huomauttamista asioiden hoitoon eikä myöskään toiminnantarkastaja Veijo Oinosella laatimansa toiminnantarkastuskertomuksen mukaan. Pienillä menoilla jäi viime vuoden tilinpäätös ylijäämäiseksi.

Muita asioita: Vuoden lopussa jäseniä oli 343 henkilöä, lisäksi kunniajäseniä 6, perhejäseniä 6 ja nuorisojäseniä 8. Mi-8 vitriinitoimikunta on viime vuonna keskeyttänyt toimintansa laihoin tuloksin. Muistomerkkiprojekti hyväksyttiin aikanaan yksimielisesti, mutta ajat muuttuivat vaikeiksi toteutukselle. Vitriinikeräyksen rahat on tallessa erillisellä tilillä odottamassa aikaa parempaa.

Retkisuunnitelmia on syyspuolelle ehdolla ainakin Tykistökillan mukana sotahistoriallinen retki Ilomantsin alueelle sekä killan omana retkenä tutustuminen Immolan uudistettuun Rajamuseoon. Kiltatalon yhden tuvan tyhjentäminen killan sekalaisesta varastotavarasta on alkanut. Tavoitteena on tehdä siihenkin Utin varuskunnan historian johonkin vaiheeseen liittyvä näyttelytila. Vastuullinen toimija selvinnee myöhemmin.

Ilmavoimien komentaja on myöntänyt Eino Rantalalle ja Hannu Kankkuselle Ilmavoimien kiltaristin heidän ansiokkaasta kiltatoiminnastaan.

spacer

Kouvolan seurakunnan entisen kirkkoherra Keijo Gärdströmin esitelmä 16.4.2024 kaatuneiden huollosta talvi- ja jatkosodan aikana

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Keijo Gärdströmin esitelmä oli tiivistelmä aiheesta, joka talvisodan syttyessä tuli meille jokseenkin uutena asiana ja kehittyi sotien aikana sellaiseksi, jona se pääpiirteissään toteutettaisiin tänäkin päivänä. Kansalaissodan kaatuneiden huolto on historiamme häpeätahra, etenkin sodan lopun jälkeisten punaisten, joiden kohtalona oli usein joutua teloitettuina yhteishautoihin syrjäisiin paikkoihin. Suojeluskunnat hoitivat valkoisten hautaukset asianmukaisesti silloin, kun se oli mahdollista.

Talvisodan alussa ei yhtenäistä vainajien huoltosuunnitelmaa ollut ja 8. joulukuuta Päämaja määräsi kenttähautauksen olevan menettelytapa. Kuitenkin jo kaksi päivää aiemmin II Armeijakunta oli ohjeistanut lähettää vainajat ensisijaisesti kotiin. Joulukuun 16. 1939 Päämaja julkaisi kaksi uutta uutta periaatepäätöstä, joiden mukaan toimittiin sotien ajan: 1. Kaatuneet kuljetetaan kotiseudulle mikäli se on mahdollista. 2. Sotilaspapisto vastaa kaatuneiden huollosta. Ketään ei siis kuolleenakaan tarkoituksella jätetty kentälle, ”kaveria ei jätetä ja kaikki tuodaan kotimaan multiin" periaatteella.

Vainajan kotimatka alkoi yksikkönsä omien miesten ja lääkintämiesten siirtämänä joukkosidontapaikkaan, jossa oli lääkintämiehiä ja joskus myös lottia. Henkilötietolappu kiinnitettiin vaatteisiin. Sieltä matka jatkui autolla kaatuneiden kokoamispaikkaan, josta edelleen jokaiseen armeijakuntaan perustettuun kaatuneiden evakuoimiskeskukseen (KEK), jota sotilaspapit johtivat. Siellä viimeistään vainaja pestiin, puettiin ja arkutettiin, lottien yksi rankimmista tehtävista sodissamme. Miehet hoitivat vainajien siirrot rintamalta keskukseen ja sieltä arkut kotipaikkaa lähinnä olevalle juna-asemalle. Sotilaan kotipaikan suojeluskunnan vastuulla oli loppumatkan sekä sankarihautauksen järjestäminen yhdessä omaisten, seurakunnan ja lottien kanssa. Joskus jouduttiin myös kenttähautaukseen. Yksiköt oli velvoitettuja vastaamaan kirjeisiin, jos omaiset pyysivät tarkempia tietoja läheisensä viimeisistä hetkistä.

Yleisimmät kaatumispaikat talvisodassa olivat Muolaa ja Äyräpää Karjalan kannaksella ja jatkosodassa Villavaara Laatokan Karjalassa, Porlammin motti, Summa ja Tali-Ihantala.

Sankarivainajien hautajaiset ovat jatkuneet lähes tähän päivään saakka aina kun entisiltä sotatoimialueilta sotilaiden jäännöksiä löydetään. Myös tunnistamattomiksi jääneet haudataan sankarihautoihin. Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys yhteistyökumppaneineen suoritti etsintöjä ja vainajien kuljetukset Suomeen vuodesta 1992 vuoteen 2022. Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa, on toiminta rajan takaisilla taistelupaikoilla jokseenkin pysähtynyt.

Keijo Gärdströmin esitelmä 16.4.2024_1.jpg

spacer

Sotakamreeri, kapteeni evp Kalevi Sirenin esitelmä 12.3.2024:

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Moskovan rauhan ajan korpivaruskunnat Kaakkoisessa Suomessa sekä joukkojen perustaminen kesällä 1941.

Kalevi Siren on Kaakkois-Suomen sotahistoriasta kiinnostuneiden kavereidensa kanssa selvittänyt vähälle julkisuudelle jääneen talvisodan jälkeisen 14 kuukauden ajan 13.3.1940 – 25.6.1941 puolustusjärjestelyjä Kaakkois-Suomessa. Virallisesti tämä aika on Moskovan rauhan aikaa mutta vakiintuneeksi käytännöksi ajalle on muodostunut nimitys ”välirauhan aika”.

Talvisodan päättymisen jälkeen yleistilanteen pysyessä Suomessa uhkaavana sotatilalaki pidettiin edelleen voimassa, Mannerheimilta ei siirretty ylipäällikkyyttä tasavallan presidentille, varusmiesten palvelusaika pidennettiin kaksivuotiseksi, reserviläiset kotiutettiin vaiheittain ja Etelä-Karjalan ja Kymenläänin uuden rajan tuntumassa olleet kunnat määritettiin sotilashallintoalueiksi. Tämä merkitsi muun muassa siviileille liikkumisrajoituksia, tiesulkuja ja henkilöllisyyden tarkistuksia sekä rinnakkaiseloa sotaväen kanssa.

Karjalan Kannakselta vetäytyneet 1. – 5. Divisioonien joukot ryhmitettiin 1. – 5. Prikaateiksi kesän 1940 aikana puolustuksen tulevaan pääasemaan (Salpalinja) sekä pääaseman ja valtakunnan rajan väliselle alueelle, johon tuli muodostaa kyky sitkeään puolustukseen. Puolustusvoimien koko vahvuus oli elokuussa noin 110 tuhatta miestä, josta näihin prikaateihin itärajan tuntumaan jäi noin 70 tuhatta miestä ja heistä oli varusmiehiä noin 55 tuhatta. Loppu koostui kantahenkilökunnasta, ylimääräiseen palvelukseen palkatuista reservin upseereista ja aliupseereista sekä värvätyistä. Varusmiehet saivat sotilaskoulutusta 1-3 päivänä viikossa, muun palvelusajan he tekivät kenttälinnoitteita, taisteluhautoja ja esteitä. Aluksi joukot asuivat pääosin teltoissa, seurojentaloissa, kouluilla ja maataloissakin. Näiden prikaatien majoittamiseksi ryhdyttiin muodostamaan uusia varuskuntia elementeistä koottuihin parakkeihin. Kussakin prikaatissa oli 2-5 varuskuntaa. Tyypillinen korpivaruskunta käsitti upseerikylän, 4-5 parakkiparitaloa (3h+k), aliupseerikylän sisältäen 10-11 paritaloparakkia (2h+k huoneistoja) sekä noin 20-30 miehistökasarmia kukin neljällekymmenelle miehelle. Upseerit ja aliupseerit maksoivat asunnoistaan vuokraa. Näiden päälle tulivat parakkeja tukitoiminnoille, kuten saunoja, hevostalleja, ruokaloita ja varastoja. Näin kokonaan uusia, enimmäkseen pataljoonien tai patteristojen varuskuntia kohosi syksyn 1940 ja seuraavan talven aikana Virolahdelle, Miehikkälään, Luumäelle, Lemille, Lappeenrantaan ja Taipalsaarelle yhteensä noin 50. Näistä etenkin entisistä upseeri- ja aliupseeriasumuksista on tänäkin päivänä alueella jonkin verran jäljellä siviilikäytössä.

Korpivaruskuntien merkitys muodostui keskeiseksi kenttäarmeijan ryhmittäytymisessä kesäkuussa 1941. Sodan uhkan lähestyessä näiden joukkojen tehtävänä oli torjua mahdollisesti yllättäen alkava hyökkäys ja viivyttää tehokkaasti takarajana pääpuolustusasema Salpalinja, johon olisi sillä aikaa ehditty muodostaa kenttäarmeija. Kesäkuun 17. päivänä 1941 määrättiin yleinen liikekannallepano, jota oli jo edeltänyt näiden korpivaruskunnissa sijainneiden prikaatien (3000 – 5000 miestä) muodostaminen lyhyessä ajassa täysvahvuisiksi suojajoukoiksi kutsumalla reserviläisiä palvelukseen ja toteuttamalla ryhmittyminen pääpuolustuseman eteen viivytysasemiin. Jatkosota alkoi 25.6.1941, johon mennessä maavoimatkin suurimpana aselajinamme oli näin saatu nopeasti toimintakykyiseksi.

spacer

Syyskokous 7.11.2023

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Ennen sääntömääräistä syyskokousta Janne Salonen Ilmailumuseoyhdistyksestä (IMY) piti esitelmän Caravelle-projektista. Noin 1100 jäsenen IMY on perustettu Vantaalla 1969. Se on perustanut Suomen Ilmailumuseon 1972, rakentanut sen nykyiset tilat Vantaan Aviapolikselle sekä luovuttanut museon Suomen Ilmailumuseosäätiölle 1996. Suomen Ilmailumuseo on ilmailun valtakunnallinen vastuumuseo ja kuuluu Trafiikki-museoihin.

Reilut parikymmentä vuotta IMY:n piirissä on haettu sopivaa Suomessa käytössä ollutta suihkumoottorimatkustajakonetta museo- ja perinnekäyttöön. Tukholman Arlandan lentoaseman alueella vuodesta 1974 asti varastoituna ollut SAS:n entinen lyhyitä- ja keskipitkiä reittejä lentänyt Sud Aviation Se 210 Caravelle päätyi Ilmailumuseoyhdistyksen omistukseen 2022. Ennen kädenpuristusta IMY:n oli esitettävä vaikuttava todistusketju koneen omistajalle, Ruotsin valtion merimuseo ja kuljetushistorialliselle museolle, kuinka kone todella puretaan ja kuljetetaan pois Ruotsista. Syksyn 2021 aikana IMY onnistui kokoamaan tarvittavan tekniikan ja muista innokkaista moniosaajista koostuneen tiimin. Vantaan Aviapoliksen alueelle sille ei sijoituspaikkaa saatu, mutta Turun lentoaseman alueelta semmoinen löytyi näköyhteydellä matkustajaterminaaliin. Vuoden 2022 toukokuussa alkoi koneen purkamisen ja siirron esivalmistelut Arlandassa ja ensimmäinen purkuvaihe noin 15 hengen voimalla tapahtui 6.-16.6.2022 ja toinen 4.-8.7. 2022. Kone oli valmis kuljetukseen, mutta laivapaikat Kapellskär – Naantali-kuljetusrekoille oli tilattu keskikesän ruuhkahintojen jälkeiselle ajalle elokuun puolivälin jälkeen tapahtuvaksi. Kone siirtyi Pansiosta vuokrattuun teollisuushalliin kunnostusta varten ja Finnairin 1963 kuosiin maalattavaksi. Kesäkuun puoliväliin 2023 mennessä kone oli matkustamo-osaa lukuunottamatta riittävästi kunnostettuna Turku Airshow 2023 yleisölle esiteltäväksi. Koneen entisöinti jatkuu tänä vuonna talven tuloon asti ja taas ensi keväänä. Kesäisin ensi vuodesta alkaen Caravelle, joka vei Suomenkin matkustajalentokoneet suihkumoottorikaudelle, on auki yleisökohteena. Katso lisää: https://www.ilmailumuseoyhdistys.fi/

Kokousväelle tarjotun riisipuuron ja torttukahvien jälkeen varsinainen syyskokous sujui nopeasti. Jäsenmaksu laskettiin 28:sta 25 euroon, josta killalle jää liittotasojen maksujen jälkeen käyttöön 13 euroa. Killan jäsenmäärä on tällä hetkellä 360. Puheenjohtajaksi valittiin edelleen Lassi Viisanen. Hallitus on nyt uusien sääntöjen mukaan 6-jäseninen: Pekka Hyyryläinen, Jani Kortesluoma, Sakari Liikka, Eino Rantala, Petri Reunanen ja Esko Tilli. Riina Parkko jatkaa rahastonhoitajana ja toiminnan tarkastajaksi lupautui Veijo Oinonen, varalle Jussi Pakarinen. Toimintasuunnitelman runkona säilyivät Utin 100-vuotishistoriallisen näyttelyn ylläpito ja esittely, esitelmätilaisuudet ja retket. Roottori-jäsenjulkaisuun osoitettiin rahat kahden numeron painatukseen ja postitukseen jäsenille. HS-14 (Mi-8) –helikopterin säilytystilahanketta edistetään muilla tavoin kuin liian kalliiksi osoittautuneen vitriinihankkeen kautta, sillä sen rakennuslupaa ei jatkettu.

spacer

KOKOUS 10.10.2023

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Lokakuun esitelmäkokouksessa helikopterilentoupseerin uralta Ilmavoimien esikuntaan suunnittelijaksi siirtynyt Jani Kortesluoma kertoi miehittämättömästä sotilasilmailusta viimeisimpien kriisien valossa ja toiminnan kehityksestä Suomessa.

Tässä joitakin havaintoja esitelmästä. Entisten Neuvostotasavaltojen Armenian ja Azerbaidzanin välillä sodittiin alueista pitkään NL:n hajoamisen aikoihin 1990-luvun taitteessa, jolloin Armenia valtasi Vuoristo-Karabahin alueen Azerbaidzanissa. Sota syttyi uudestaaan vuonna 2020. Tuolloin Azerbaidzan oli varustautunut paremmin ja eteni nopeasti muun muassa käyttämällä israelilaisia miehittämättömiä ilma-aluksia (UAV) vastapuolen vastaavan varustuksen ollessa enempi kotikutoisen tasoista. Noin 6 viikon taistelujen jälkeen solmitussa rauhassa armenialaisille jäi pääosin Vuoristo-Karabah mutta joutuvat vetäytymään miehittämiltään Azerbaidžanin alueilta.Tästä konfliktista eteenpäin olemme saaneet todeta näiden erilaisten UAV-välineiden näyttelevän sotatoimissa merkittävää roolia. Ukrainan sodasta on saatu julkisuuteen runsaasti korkeatasoista kuva- ja videomateriaalia onnistuneista operaatioista etenkin pommitusiskuista kummaltakin osapuolelta. Voidaan todeta, että halvoilla laitteilla saadaan kalliiksi käyvää tuhoa vastapuolelle ilman omia henkilötappioita.

Suomessa UAV-toiminta on vuodesta 2015 lähtien ollut tiedustelupainotteista operointia lähes ajanmukaisilla laitteilla mutta vielä pienimuotoista. Nyt UAV-toimintaa ollaan muun muassa järjestelmällisen varusmieskoulutuksen kautta laajentamassa kaikkiin jalkaväen tapaan taisteleviin joukkoihin.

spacer

KOKOUS 7.3.2023

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Tiistain 7.3.kokouksen aluksi kokousväki seurasi katseella paririvissä Maija Fabritiuksen ja Lassi Viisasen kukkien laskua kotkapatsaalle. Näin kilta kunnioitti edellispäivän Ilmavoimien vuosipäivää. Vuosipäivää vietetään Ilmavoimien ensimmäisen koneen, Thulin Typ D -tiedustelukoneen, saapumisen vuosipäivänä. Ruotsalaisen kreivi von Rosenin Ilmavoimille lahjoittama kone siirtolennettiin Uumajasta Vaasaan 6. maaliskuuta 1918, joten nyt Suomen Ilmavoimat on 105 vuotias.

Esitelmän aiheena oli harjoitushävitttäjä Valmet Vihuri vahvalla liittymäpinnalla Utin historiaan. Ilmavoimien insinöörieverstiluutnantti evp Reini Valtosella oli kerrottavana runsaasti omakohtaista kokemusta Karjalan Lennoston Utin Vihuri-toiminnasta 1950-luvulla. Vihurin valmistussarjat I, II ja III katsottiin 1950-luvulla tarpeellisiksi, sillä lennostoissamme elettiin murrosvaihetta siirryttäessä sodan jälkeisen ajan pääkalustosta, kovasti kuluneista Messerschmitt Bf 109 G-koneista suihkukauteen De Havilland Vampireilla. Sotakorvaukset oli juuri saatu maksettua 1952 ja vasta tuolloin Suomi pystyi ostamaan pienen erän Vampireja Englannista. Vain osa Ilmavoimien teknistä henkilöstöä ja ohjaajia pääsi näin tulevaisuuteen kiinni.

Sen lisäksi, että Vihureilla saatiin vaikeina aikoina kaikissa Ilmavoimien yksiköissä pidettyä yllä peruslentotaitoa myös lentotekninen suunnittelu ja rakentaminen voitiin pitää hengissä. Näin meillä oli 1950-luvun lopulla kyky jatkaa Fouga Magistereilla aina Ilmavoimien alkuajoista tähän päivään saakka (Hornet ja NH90) jatkunut lentokoneiden lisenssivalmistus. Vihureita oli käytössä yhteensä 51 kappaletta 1951-1959. Sinänsä niitä pidettiin hyvinä koneina, mutta useisiin onnettomuuksiin jouduttiin niiden sota-ajoilta peräisin olleiden peruskorjattuinakin epävarmojen moottoreiden ja muiden laitteiden sekä prototyypin lyhyen (kiireellisen) koelento-ohjelman vuoksi. Vaikka seuraavaan valmistussarjaan tehtiin aina teknisiä parannuksia, jatkui Vihureiden onnettomuusputki koko käyttöajan. Tänä päivänä pidetään myös lentokurin osalta paljon tiukempaa mallia kuin tuolloin. Lentoturvallisuus on nykyisin ykkösasia. Tästä oli Valtosellakin esimerkkejä. Kuusitoista menetettyä Vihuria ja seitsemän kuolonuhria oli kuitenkin liikaa kansalaisille. Lehdistön kovan painostuksen vuoksi Vihurit poistettiin käytöstä ja romutettiin yhtä runkoa lukuunottamatta, joka on nähtävillä Suomen Ilmavoimamuseossa.

spacer

Killan esitelmäkokous 7.2.2023

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Utin Jääkärirykmentin Helikopteripataljoonan komentaja everstiluutnantti Jaakko Kauppinen kertoi kokousväelle varuskunnan tämän ajan toiminnasta. Reilun parinkymmenen vuoden lentouransa aikana Kauppinen on ehtinyt saada MD500- ja NH90-koptereiden lisäksi kokemusta myös rykmentin edellisestä kuljetuskopterista Mi-8:sta, jonka kehittyneempi versio oli himmeästi kuljetuskopterivaalissa mukana länsimaisten ohella. Vaikka nyttemmin esimerkiksi suunnilleen samankaltaisissa lentotoimintaolosuhteissa operoivat rajanaapurimme Ruotsi ja Norja omine NH90:n erityisvirityksineen ovat julkisesti pettyneet tähän eurooppalaiseen ratkaisuun, on tyyppi Suomen varusteluilla osoittautunut Maavoimien käytössä oikeaksi valinnaksi monialaisissa kuljetuskopteritehtävissä, pelastuspalvelussa, muiden viranomaistahojen kanssa yhteistoiminnassa kuin kansainvälisissä operaatioissakin. Kansainväliset tehtävät tulevat todennäköisesti jatkossa lisääntymään ja monipuolistumaan sisältäen myös riskialttiimpia tehtäviä. Viidentoista vuoden käyttökokemus tyypistä on luonut niin Helikopteripataljoonan omalle kuin Patriankin tekniikalle kyvyn selättää uuden helikopterityypin käyttöönottoon liittyneet ongelmat ja aina näiden niinkuin kaikkien muidenkin koneiden käytössä ilmenevät vikatilanteet. MD500 kevytkoptereiden toimintatapoja on niinikään kehitetty moneen muuhunkin kuin peruskoulutukseen.

Palkatun henkilökunnan määrä UTJR:ssä on hieman lisääntynyt ja varusmiehiä koulutetaan entiseen tapaan molemmista sapumiseristä, toinen erä vain on selvästi suurempi toista. Vuoden 2022 vuosisuunnitelma sai Puolustusvoimissamme yllättävän käänteen helmikuun 24. päivänä, jonka jälkeen Eurooppa ei ole enää ollut entisensä, mutta ne asiat jäivät sovitusti kokoustilaan.

spacer

Esitelmäkokous 1.11.2022

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Marraskuun kuukausikokouksessa Pasi Pirttikoski esitelmöi sotilaslaskuvarjohyppytoiminnan alkuajoista mukaan lukien viime sotiemme ajat. Hän on tutkinut aihepiiriä pitkään ja julkaissut hiljakkoin kattavimman alan suomenkielisen tietokirjan Varjoja Pohjolan taivaan alla. Jo I Maailmansodan aikana saksalaiset pudottivat linjojen taakse yksittäisiä vakoilijoita ja tihutyöntekijöitä. 1920-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ainakin Italiassa ja USA:ssa harjoiteltiin jo joukkopudotuksia. Neuvostoliitto oli 1930-luvulla kehityksen kärjessä aluksi neljän ja myöhemmin kuuden maahanlaskuprikaatin vahvuudella, 18000 miestä. Vuonna 1935 eräässä Neuvostoliiton sotaharjoituksessa pudotettiin 30:stä koneesta yhteensä 600 sotilasta ja seuraavana vuonna peräti 2500 hyppääjää. Tunnetuimpana massiivisista laskuvarjojoukkojen tuella suoritetuista operaatiosta lienee länsiliittoutuneiden suorittama Normandian maihinnousu syksyllä 1944.

Suomessa taktisten laskuvarjojoukkojen koulutus aloitettiin euroopan itsenäisistä valtioista aivan viimeisten joukossa vasta vuonna 1962, jolloin Laskuvarjojääkärikoulu perustettiin Uttiin. Toki pienehköjä laskuvarjohyppykursseja pidettiin kaukopartiomiehille vuodesta 1941 alkaen aina jatkosodan loppuvaiheisiin asti. Suomalainen PAK laskuvarjotehdas valmisti vuodesta 1934 vuoteen 1944 pääosin Ilmavoimien tarpeisiin pelastusvarjoja, joilla viime sotiemme aikana pelastui ainakin kuutisenkymmentä lentävään henkilöstöön kuuluvaa. Utissa ensimmäiset koehypyt suoritettiin vuonna 1927. Tuolloin 2-paikkaisesta Morane Saulnier M.S.50C-koneesta hyppäsi ensin italialainen Salvator-varjojen kauppamies Freri. Hänen jälkeensä ilmaan nousi ja hyppäsi kesken lennon koneesta pois kaksi suomalaista varjon kokeilijaa.

spacer

Lokakuun 4. 2022 Jyri Korhosen esitelmä Villavaaran taistelusta

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Syksyllä 1941 Suomen puolustusvoimien 4. Divisioonan tavoitteena oli omalta osaltaan edetä Maaselän ja Aunuksen kannaksen välissä Sortavala - Petroskoi linjalla osallistuakseen myöhemmin muun muassa Petroskoin valtaukseen. Syyskuun 14. – 26.9.1941 käytiin kovat taistelut neuvostojoukkoja vastaan lähellä tavoitetta Säämäjärven ja Petroskoin välisellä Villavaaran alueella. Taisteluihin osallistuneista 4. Divisioonan joukoista valtaosan muodostivat Kouvolan ympäristöstä kootut Jalkaväkirykmentti 5:n (Voikkaa ja Anjala) ja Jalkaväkirykmentti 25:n (Valkeala, Sippola ja Iitti) miehet. JR25 tunnetaan myös Piikkirykmentin nimellä. Taistelun kovuutta kuvaa sekin, että pelkästään Valkealan sankarihautausmailla, Valkeala, Tuohikotti ja Mäntysaari, lepää 29 Villavaaran taistelun sankarivainajaa. Petroskoi siirtyi useiden divisioonien eri osastojen voimin suomalaisten haltuun lokakuun 1. päivänä 1941.

Esitelmä herätti jälkikeskustelua, olihan monella paikalla olijoista liittymäpintaa esitelmän aiheeseen. Paikalla oli myös henkilö, joka 3-vuotiaana oli menettänyt isänsä Villavaarassa.

Kokouksen aluksi Aarni Hyttinen luovutti Aurinkolaivueen standaarin killan puheenjohtaja Lassi Viisaselle. Aurinkolaivue on Espanjan Aurinkorannikolla toimiva suomalainen ilmailuperinneyhteisö. Laivue teki jäsenretken Uttiin loppukesällä. He olivat niin vaikuttuneita täällä tehdystä perinnetyöstä, että lähettivät jälkikäteen standaarinsa huomionosoituksena killalle.

spacer

Utin Ilmakillan esitelmäkokous tiistaina 6.9.2022

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Kokouksen aluksi laskimme kukkalaitteen Kotkapatsaalle kunnioittaen näin Ilmavoimien vainajien muistoa. Ilmavoimien vainajien päivä on varsinaisesti syyskuun 7. päivä, mutta tänä vuonna perinteinen kukkien lasku yhdistettiin esitelmäkokoukseen. Killan hallituksen jäsenet Maija Fabritius ja Keijo Sorjonen laskivat kukat.

spacer

Esitelmä: Kouvolan punaiset kotkat

Illan esitelmöitsijä Jani Kortesluoma on useamman vuoden ajan tutkinut sisällissodan punaisen osapuolen lentotoimintaa Kouvolan ja Utin ympäristössä. Kouvolassa rautateiden risteysasemakaupungissa oli mm. punaisten Keskisen rintaman esikunta. Lähiseudut olivat pitkään punaisten hallussa ja kovien taistelujen aluetta. Ottaen huomioon Venäjän luonnollinen yhteys punaiseen osapuoleen ja Pietarin läheisyys, oli luonnollista lähettää Puna-armeijan 5. ilmailuosastosta erillinen joukko Suomeen tukemaan punaisia helmikuussa 1918. Pieni määrä Nieuport-lentokoneita venäläisine henkilökuntineen jaettiin osin Kouvolaan ja osin Tampereen lähelle. Kouvolasta sopiva toiminta-alue löytyi veturitallien eteläpuolisilta lumisilta pelloilta mekaanikoiden ja lentäjien tukeutuessa majoituksessa junan vaunuihin. Huhtikuun alkupäivinä hankien muuttuessa pehmeiksi ojitetuilla pelloilla oli uusi toimintapaikka löydetty Utista, jossa oli valmiiksi laaja paloaukea hevosten kilparatoineen, nykyinen lentokentän alue. Alue oli ollut muun muassa myös Venäläisen tarkk’ampujaprikaatin harjoitusalueena. Lento-osaston tuella, tiedustelulennoilla ja kevyillä pommitusjutuilla ei sotatoimien lopputulokseen ollut merkitystä. Valkoiset saivat vallattua Kouvolan seudut huhti-toukokuun vaihteessa ja venäläinen tukijoukko joutui vapunpäivänä 1918 pakenemaan Venäjälle Kotkan kautta laivalla. Koneiden vieminen lentämällä tai junalla osoittautui liian vaikeaksi. Ne poltettiin Utin aseman lähellä yhden epäkuntoisen Kaipiaisten asemalla varastossa olleen Spad-lentokoneen jäädessä muutamaksi vuodeksi Uttiin kunnostettuna Suomen Ilmailuvoimien käyttöön.

Jani Kortesluoma jatkaa edelleen Kouvolan seudun sisällisodan ajan lentotoiminnan perusteellista arkisto- ja muista lähteistä saatua tutkimustaan tavoitteenaan saada julkaistua mahdollisimman kattava kirja aiheesta. Nähdyn puolentoistatunnin esitelmän perusteella aineistoa on jo nyt koossa niin paljon, että kirjan julkaisu onnistuu. Jos jollakin on jotakin, vaikka sirpaletietoakin tuolta ajalta, kuten vanhojen ihmisten kertomuksia, valokuvia jne., ottaa Kortesluoma mielellään lisähavaintoja vastaan. Hänen yhteystietonsa saa ilmakillalta.

Kokousväkeä 6.9.2022

spacer

Utin Jääkärirykmentin vala 13.8.2022

Valan ohimarssi

Rykmentin valan esityslento NH90

Valan yleisöä

HS-14 UtJr valan kalustoesittelyssä, kuvassa Pekka ja Riitta Hyyryläinen

HK-2 kalustoesittely

Killan myyntipiste Erkki Alatalo ja Jukka Sihvola

spacer

Utin Ilmakilta onnittelee Helikopteripataljoonaa perinnepäivänä 5.1.2022

spacer

ITSENÄISYYSPÄIVÄ UTISSA 2021

Kuvassa linkki videoon, joka avautuu uuteen välilehteen

Utti_6_12_2021_ylilento

Stillkuvat, video ja teksti: Juha Ritari

”Itsenäisyytemme puolesta sotien aikana taistelleiden muistoa kunnioittaen" Utin Ilmakilta -sinivalkoisin nauhoin varustetun havuseppeleen laskivat Utin Ilmakillan puheenjohtaja Lassi Viisanen ja sihteeri Maija-Liisa Tilli Kotkapatsaalle itsenäisyyspäivänä 2021 klo 14.00 Utin Helikopteripataljoonan lento-osaston ylilennon kanssa samaan aikaan.

Kunniavartiossa seisoivat killan jäsenet teknikkokapteeni evp Keijo Sorjonen (Kuljetuslentolaivue/Tukilentoalaivue) ja kapteeni evp Kalervo Seppälä (Laskuvarjojääkärikoulu/Karjalan Prikaati). Itsenäisyyspäivä jatkui kahvitarjoilulla ja vapaalla tutustumisella Utti 100 vuotta-näyttelyyn Utin kiltatalolla.

Puolustusvoimat joutui koronapandemian vuoksi perumaan itsenäisyyspäivän valtakunnallisen paraatin Lahdessa mutta Maavoimien kaksi NH90- ja kaksi MD500-helikopteria lensivät iltapäivällä reitillä Utti-Anjala-Elimäki-Kausala-Lahti-Vierumäki-Heinola-Jaala-Valkeala-Kuusankoski-Koria-Kouvola-Utti tervehtien ja onnitellen 104-vuotiasta Suomea.

Killan yhdistetty esitelmä-, kevät- ja syyskokous pidettiin 2.11.2021

Koelentäjä/everstiluutnantti evp Jyrki Laukkanen piti esitelmän ilmavoimien Learjet-koneiden hankinnasta ja kehityksestä. Koelentueessa Hallissa palvellut Laukkanen sai vuonna 1977 virkatehtäväkseen yhdessä Kuljetuslentolaivueen koelentäjä Jouni Pulkkisen kanssa hakea seuraajaehdokkaita Iljushin IL-28:lle, jonka osalta Neuvostoliitto oli 1970-luvun puolivälissä ilmoittanut teknisen tuen päättyvän.

Neuvostoliitolta kysyttiin ensin, oliko heillä tarjota Iljushinin tehtäviin (ilmamaalinhinaus, ilmakuvaus ja merivalvonta) sopivaa lentokonetta. Ei ollut, niinpä kaksikko alkoi tutkia muita vaihtoehtoja läntisten liikesuihkukoneiden piiristä. He evaluoivat useilla lennoilla niin valmistajamaissa kuin kotimaassakin Bombardier Global Express-, Cessna Citation II-, Dassault Falcon 20F-, Learjet 35A-, Rockwell Sabreliner 65- ja Rockwell Sabreliner 75A- lentokoneet.

Sabrelinerin ja Falconin piiristä he löysivät eniten kyvykkyyttä vaadittuihin tehtäviin ja Iljushiniin verrattuna kaikissa bonuksena tulisi vielä matkustajien kuljetusmahdollisuus. Kauppaneuvotteluissa useimmat valmistajat kuitenkin kieltäytyivät modifioimasta koneitaan Suomen vaatimiin erityistehtäviin. Ilmavoimien esikunnassa katsottiin tarvittavien muutosten tekeminen ehjään koneeseen käyvän kotimaassa liian kalliiksi, niinpä valituksi tuli koelentäjien melko häntäpäähän rankkaama Gates Learjet 35A. Se oli myös halvin tehtaan toteuttaman special mission-modifioinnin kanssa.

Learjetin heikkona puolena on näitä muita lyhyempi toiminta-aika, joka näin oli hyväksyttävä. Kaikki kolme vuonna 1982 USA:sta Suomeen lennettyä Learjet konetta olivat vuoden 1996 loppupuolelle asti käytössä Kuljetuslentolaivuessa Utissa ja edelleen tänä päivänä Tukilentolaivueessa Pirkkalassa. Kolmisen vuotta sitten tehtyjen peruskorjausten yhteydessä koneista poistettin kaikki erityisvarustelut ja muun muassa navigointi- ja radiojärjestelmät päivitettiin. Nykyisin niillä lennetään valtion- ja puolustusvoimien johdon sekä ilmavoimien henkilökuljetuksia. Niillä on mahdollista lentää ainakin noin vuoteen 2030 saakka.

Esitelmän ja kahvitauon jälkeen sääntömääräiset kokoukset, jotka oli koronarajoitusten vuoksi niputettu yhteen, pidettiin rutiiniluontoisesti täydellisen yksimielisyyden vallitessa. Puheenjohtaja ja erovuorossa olleet hallituksen jäsenet valittiin uudelleen.

Kuvat: Juha Ritari

spacer

Ilmavoimien vainajien päivä 7.9.2021 Alppikivellä ja Utissa

Utin Ilmakillan näkyvää toimintaa käynnistettiin tiukimpien koronarajoitusten hellitettyä. Alppilentäjien muistomerkillä Kouvolan Alakylässä Maija Fabritius ja Esko Tilli laskivat kukkalaitteen klo 13

Utin tapahtumat vietettiin yhteistoiminnassa UANG:n kanssa. Aluksi klo 14. Martti Kangas ja Risto Nieminen laskivat havuseppeleen Kotkapatsaalle. Iltapäivä jatkui kiltatalolla kahvituksella, jonka yhteydessä jäsenemme Jukka Vesen esitteli juuri painosta tulleen kirjansa PUDONNEITA PUNATÄHTIÄ – Ilmasotaa Kaakkois-Suomesssa 1941. Kirja sisältää runsaasti liittymäpintaa Uttiin ja Kouvolan ympäristöön. Killalla on kirjaa rajoitetusti myynnissä jäsenhintaan 20 euroa/kirja.

.

Keijo Sorjonen oli onnistunut neuvottelemaan Ilkka Liettyän kanssa Ilmakillalle oikeuden esittää Utissa 7.9. hänen elokuvansa Alppilentäjät – Revision –dokumentin. Elokuvaa on toistaiseksi esitetty vain syksyllä 2020 Hangon elokuvajuhlilla sekä kutsuvierasnäytäntöinä. Dokumentti perkaa läpi monista näkökulmista vuonna 1920 kahden Italiasta ostetun lentoveneen epäonnistuneita siirtolentoja Suomeen. Suomen ilmavoimien kolmen lentäjän ja yhden italialaisen mekaanikon hengen vaatineet lentoturmat tapahtuivat Sveitsin Alpeilla ja Zürich-järvellä. Koneet nousivcat Italiasta ilmaan yhdessä samaan aikaan ja tuhoutuivat lähes samoihin aikoihin mutta eri paikoissa Sveitsissä. Tunnin pituisen dokumentin perään esitettiin vielä 15 minuutin kooste viime vuoden Ilmavoimien vainajien päivän 100-vuotismuistotilaisuudesta Alppikivellä.


Arvo Kankkusta muistettiin myös

Sunnuntaina 5.9. Maija ja Bengt Fabritius kävivät tulevan Ilmavoimien vainajien päivän teemaan liittyen kunnioittamassa kukkakimpulla Arvo Kankkusen muistoa Valtatie 6:n pohjoispuolella Hammassyrjän mäen tasalla sijaitsevalla muistomerkillä. Kankkunen ja Yrjö Kara törmäsivät Gloster Gamecock-koneillaan tähtäysharjoituksessa Utin lentokentän päällä vuonna 1937. Molemmille on aikanaan pystytetty muistomerkki. Yrjö Karan muistomerkki sijaitsee Utin varuskunnan luvanvaraisella alueella.

Muistomerkit kartalla


Kuva: Maija Fabritius

HS-6 siirto Vesivehmaalta Tuulokseen

hs6_903
Kuva: Pasi Pirttikoski

Oltiin irrottamassa napakoneistoa Vesivehmaalla 17.4.2021 HS-6 siirron valmisteluihin.


Mi-8 vitriinin pienoismalli

Kuvassa linkki galleriaan.

11.jpg

ARVOISAT UTIN ILMAILUPERINTEISTÄ KIINNOSTUNEET

eikan kuva
Tekn.tri Eino Rantala

Killan varapuheenjohtaja
Vitriinihankkeen projektiryhmän puheenjohtaja

Tämä on vetoomus kaikille teille, jotka olette Utin Ilmailupuistosta kiinnostuneita.

Utti-aukiolle suunnitellaan ilmailupuistoa. Suurelle helikopterien näyttelyhallille on rakennuslupa myönnetty. Tukesi antamisella heti voit nopeuttaa projektin toteuttamista. Juuri nyt on sinun oikea aika tukea MI-8 – vitriinin /lasinen säilytystilan rakentamista. Lahjoituksen voit antaa itse tai haastaa tuttavasi mukaan valtakunnalliseen rahankeräykseemme.

Keräys on nyt Killan tämän hetken päähanke 100-vuotisen Suomen kunniaksi.

Yksi Mi-8 on jätetty museoitavaksi Uttiin. Se on tällä hetkellä Kouvolan Seudun ammattiopiston tiloissa Utin lentokentällä, mutta sitä ei suuri yleisö näe. Tämä upea kone...

...ON SAATAVA NÄHTÄVILLE !

HS_14_nyt_ilmailupuistoon_800.jpg
Tämä Mi-8 vitriiniin!


Ilmavoimien vuosipäivän muistohetki 6.3.2021

Kuvissa etualalla Aarni Hyttinen ja Maija-Liisa Tilli

spacer

Itsenäisyyspäivän 6.12.2020 juhlintaa vietettiin koronapandemian vuoksi valtakunnallisesti poikkeuksellisen koruttomin menoin

Kuvassa linkki galleriaan.

Kotkapatsaalla 6_12_2020 1_1600.jpg

Kiltamme yhdessä UANG:n kanssa piti kuitenkin kiinni katkeamattomasta perinteestä kunnioittaa Ilmavoimiemme sodan ajan vainajia laskemalla seppeleen Kotkapatsaalla Utissa. Seppeleen laskivat killan puheenjohtaja Lassi Viisanen sekä hallituksen jäsenet Maija Fabritius ja Keijo Sorjonen (virkapuvussa).


Ilmavoimien vainajien päivä Alppikivellä

Kuvassa linkki galleriaan.

Kunnivartio ja seppeleen laskijat.jpg

Tänä vuonna 7.9. tuli kuluneeksi 100 vuotta Sveitsin Alpeilla tapahtuneista lento-onnettomuksista, joissa Italiasta Suomeen ostetut kaksi Savoia S.9 -lentovenettä tuhoutuivat ja Ilmailuvoimien (nyk. Ilmavoimat) upseerit majuri Väinö Mikkola, luutnantti Äly Durchman, vänrikki Erik Leijer sekä italialainen mekaanikko Carlo Riva saivat surmansa. Myöhemmin päivä, syyskuun seitsemäs, on nimetty Ilmavoimien vainajien päiväksi, jolloin Ilmavoimien joukko-osastoissa päivää vietetään kaikkien Ilmavoimien palveluksessa kuolleiden muistoksi.

Kymenlaakson Ilmakillan vuonna 2000 perustamalle alppilentäjien muistomerkille, joka sijaitsee Väinö Mikkolan kotitalon perustuksien vieressä, oli tänä vuonna järjestetty tavallista juhlavampi muistohetki. Kello 13.00 Ilmavoimien Hawk suoritti ylilennon, jota seurasi kolmen minuutin porrastuksella Utin Ilmakillan perinnejoukko-osaston Helikopteripataljoonan NH90 -kopterin ylilento. Seppeleen Alppikivelle laskivat killan puheenjohtaja Lassi Viisanen, sihteeri Maija-Liisa Tilli ja Jaakko Mikkola, Väinö Mikkolan veljen pojanpoika. Kunniavartiossa olivat kiltalaiset Kuljetuslentolaivueen evp -henkilöt maj Raimo Reinamo ja maj Raimo Nikki eturivissä ja ylil Ossi Talka ja teknikkokapteeni Keijo Sorjonen heidän takanaan.

Pidetyissä puheissa Lassi Viisanen ja Jaakko Mikkola käsittelivät kumpikin eri näkökulmista näitä onnettomuuksia. Mikkola kertoi myös laajemmin Väinön lentäjä-ajoista. Ilmavoimien kenttärovasti Kari Mannermaa piti kenttähartauden ja lopuksi Markku Seppälä ja Tauno Vaittinen Kouvolan Harmonikoista soittivat Lentäjän valssin.

Tilaisuuden etukäteisessä tiedottamisessa jouduttiin turvautumaan koronarajoitusten ja muistomerkkialueen ahtauden vuoksi vain välttämättömimpään normaaliin yhdistyksen kokoustyyppiseen ilmoitukseen PK-lehdessä ja killan kotisivuilla.


Kotkapatsas on kunnostettu

Kuvassa linkki galleriaan.

Kotkapatsas 21_7_2020_1600.jpg.jpg


Opetusneuvos Sakari Viinikaisen esitelmä 3.3.2020

Sakari Viinikainen on vuosien ajan lukuisten julkaisujen ja esitelmien myötä profiloitunut todelliseksi Kouvolan alueen historian tietäjäksi. Ilmakillalla oli nyt mahdollisuus kokea Sakarin mieleenpainuva esitelmä talvisodan ajan tapahtumista Kouvolasta. Kauppalan ympäristöineen koki talvisodassa pommituksia muita paikkakuntia keskimääräistä enemmän, olihan täällä lähekkäin kolmekin vihollisen sotatoimien kannalta tärkeää kohdetta: Utin rykmenttikokoonpanon kokoinen lentokenttä, Kouvolan risteysasema laajoine ratapihoineen ja Korian sillat, jonka rautatieosa oli miltei elämänlanka rintamakuljetuksille. Uttiin tehtiin heti sodan ensimmäisestä päivästä alkaen 13 pommitusta ja kymmenkunta ilmarynnäkköä. Utin lentokoneet olivat kuitenkin ehditty hajauttaa muille kentille, mutta muita vaurioita kyllä syntyi. Yllätyksinä pommitukset eivät väestö tulleet, sillä juuri ennen sotaa lotista ja sotilaspojista koulutettu ilmahälytysjärjestelmä lukuisine tähystystorneineen toimi hyvin ja ilmahälytyssireenit ulvoivat Kouvolassakin tiuhaan.

Esitelmässä oli myös huomioitu kotirintaman tärkeät tehtävät. Esimerkiksi Etelä-Suomen lotat toimittivat rintamajoukoille päivittäin leipää 100 000 kg. Samoin radankorjauskomppania sai aina Kouvolan ratapihan nopeasti liikennekuntoon yhteensä 20 talvisodan pommituspäivän jälkeen. Korian siltaa pääosin Virosta operoineet pommikoneet eivät onnistuneet ilmatorjunnan häiritsemänä katkaisemaan. Talvisodan aikana monet Kouvolan kauppalan omat ja alueen valtion laitosten toiminnat siirrettiin pommitusten vuoksi Valkealan puolelle. Kohdeyleisön ollessa pääosin ilmailuhenkinen, kävi Viinikainen hyvin perusteellisesti läpi alueen ilmasodan tapahtumat. ”Loppuunmyydyn” tuvallisen oli helppo kuunnella tunti täyttä asiaa aiheesta talvisodan aikaa Kouvolan seudulla.

Kuvat ja teksti: Juha Ritari

Utin Ilmakilta 3_3_2020 b2_1600.jpg
Utin Ilmakilta 3_3_2020 c 2_1600.jpg
Utti 3_3_2020 c 3_1600.jpg
utin Ilmakilta 3_3_2020 b_1600.jpg
Utin Ilmakilta 3_3_2020 a_1600.jpg
spacer

ILMAKILLAN HELMIKUUN 2020 ESITELMÄKOKOUS LAURI TÖRNISTÄ

Kouvolalainen liikunnan opettaja, jääkiekkoilija ja 20 romaanin sotakirjailija Esa Sirèn piti killan 4. helmikuuta kokouksessa esitelmän Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin maineikkaan uran jatkosodan vaiheista.

Lauri Allan Törni syntyi 28. toukokuuta 1919 Viipurissa ja kuoli 18. lokakuuta 1965 Kham Ducin alueella Vietnamissa. Törni tuli elämänsä aikana saavuttaneeksi Suomen, Saksan ja USA:n armeijassa kapteenin arvon.

Suojeluskuntanuorukainen Lauri Törni astui vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen syksyllä 1938, jonka jälkeen hän jatkoi alikersanttina suoraan Talvisotaan. Törni osoitti kykynsä erityistehtävissä partioiden vetäjänä. Talvisodan loppupuolella Törni komennettiin reserviupseerikurssi 45:lle, jonka jälkeen välirauhan aikana hän palveli jonkin aikaa vänrikkinä. Keväällä 1941 Törni värväytyi Saksan SS-joukkoihin divisioona Wikingiin. Mutta kun Törni ei puhunut saksaa, ei arvostanut saksalaistyyppistä kurinpitoa ja "pokkurointia" eikä saanut haluamaansa upseerin vakanssia, joutui hän palaamaan Suomeen liittyen heti armeijaan elokuussa 1941. Seurasi paljon rohkeaa toimintaa ja onnekkaita taisteluja yhtä omasta miinasta haavoittumista lukuun ottamatta. Tammikuussa 1943 Törni määrättiin 1. Divisioonaan perustetun toisen sissikomppanian päälliköksi. Komppania teki mm. useita partiomatkoja vihollisen puolelle, järjesti väijytyksiä ja rakensi miinoituksia. Joulukuussa 1943 Törni sai määräyksen perustaa vapaaehtoisista kovakuntoisista ja kyvykkäistä taistelijoista noin 150–160 miestä käsittäneen hyökkäystehtäviin koulutetun jääkärikomppanian. Näin syntyi 3.12.1944 vihollisenkin puolella kuuluisuutta saavuttanut Osasto Törni. Helmikuussa 1944 komppaniaan saapui myös eräs turkulainen ”Emma”-pikakiväärimies Mauno Koivisto.

Törni nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 144 heinäkuun 9. päivänä 1944. "Luutnantti Törni on luontainen johtajakyky, kylmäverinen ja neuvokas" oli esimiehen puolto. Mannerheimin päätös: "Luutnantti Törni on kunnostautunut tämän sodan aikana jääkärijoukkueen ja -komppanian päällikkönä monilla taistelu- ja kaukopartioretkillä sekä kahden viime vuoden aikana osoittanut omaavansa mitä parhaimmat taistelijan ja neuvokkaan sissipäällikön ominaisuudet.” Hänet kotiutettiin reserviin kapteenina 4. joulukuuta 1944.

Törnin elämä jatkui hyvin seikkailullisena sotiemme jälkeenkin. Pian hän liittyi Saksan armeijaan kapteenina taistellen sielläkin puna-armeijaa vastaan. Saksan luhistuttua Törnin onnistui antautumaan amerikkalaisille. Suomeen palattuaan hän sai kuritushuonetuomion värväytymisestä vihollisen (Saksan) puolelle, kävihän Suomi tuolloin vielä Lapissa sotaa saksalaisia vastaan. Vielä kerran Törni palasi taistelukentille tehden merkittävän uran Yhdysvaltain armeijassa 1954 – 1965. Tuolloin nimi vaihdettiin englanninkielellä paremmin sointuvaksi Larry A. Thorneksi. Onnea soturilla ei kuitenkaan loputtomiin piisannut ja Törni sai surmansa 46 vuotiaana helikopterionnettomuudessa Vietnamissa 18.10.1965. Kuolemansa jälkeen hänet ylennettiin postuumisti Yhdysvaltain armeijan majuriksi. Tämänkertainen Esa Sirènin esitelmä Tupa Suur-Merijoki -tilan täydelle yleisölle rajoittui Törnin jatkosodan taisteluihin.

Kuvat ja teksti: Juha Ritari

Kokous 4_2_2020 a_1600.jpg
Kokous 4_2_2020 b_1600.jpg
spacer

Vuoden 2020 tammikuun kokouksen esitelmä pidettiin 7.1.

Helikopteripataljoonan komentaja everstiluutnantti Janne Sallila esitelmöi johtamansa pataljoonan toiminnasta. Pataljoona on jo jonkin sitten saavuttanut sille asetetut tavoitteet henkilöstön ja kaluston suhteen kyetäkseen suoriutumaan puolustusvoimien helikopteritoiminnan miehistön kouluttamisesta ja monipuolisen lentovalmiuden ylläpidosta. Puolustusvoimien palvelulentojen lisäksi Helikopteripataljoona antaa tarvittaessa virka-apua myös muille viranomaisille ja osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan.

Kuvat: Juha Ritari

Killan kokous 7_1_2020 d_1600.jpg
Kokous 7_1_2020 a_1600.jpg
Killan kokous 7_1_2020 b_1600.jpg
Killan kokous 7_1_2020 c_1600.jpg
spacer

Ilmakillan lokakuun kokous 2019

Killan lokakuun kokous toteutui ainoastaan esitelmän osalta. Puheenjohtaja joutui keskeyttämään sääntömääräisen syyskokouksen, kun tarvittavaa jo tehtyä mutta jossain bittiavaruudessa seilaavaa vuoden 2020 toiminta- ja taloussuunnitelmaa ei saatu esille käsittelyä varten.

Eläkkeellä oleva Ilmavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Rauno Meriö piti esitelmän hyvin vaiherikkaan lentoupseerin uransa alkuvaiheista Utissa ”Vihureilla Utissa 1950-luvulla”. Salin täyteinen jäsenistö sai seurata ainutlaatuista kokemusperäistä tarinaa Utin lentotukikohdan historiasta.

Kuvat: Juha Ritari

Rauno Meriö 8_10_2019 bm_800.jpg
Killan kokous 8_10_2019 a_800.jpg
spacer

Asuntomessuilla 15.-28.7.2019

Kuvassa linkki galleriaan.

20190716_151440.jpg


Asuntomessuilla 13.-14.7.2019

Kuvassa linkki galleriaan.

20190713_143136.jpg


Messujen esittelijät 11.-12.7.2019

Kuvassa linkki galleriaan.

esittelyporukka.jpg


Messujen rakentajat 9.7.2019

Kuvassa linkki galleriaan.

20190709_201724.jpg


HS-3 lennähti perjantaina 28.6.2019 Korialle asuntomessualueen Pajakukkulalle

Ainakin ajoissa, sillä messut alkavat kahden viikon päästä.

Lassi Viisanen

Kuvassa linkki galleriaan.

20190628_074343_1200.jpg
Matka Utista Korialle asuntomessualueen Pajakukkulalle tehtiin perjantaina 28.6.2019

scpacer

Killan sääntömääräinen kevätkokous pidettiin tiistaina 9.4.

Tilivelvollisille myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Kokouskahvien jälkeen Tony Ellonen piti esitelmän lääkärihelikopteritoiminnasta, joka alkaa pian myös Kaakkois-Suomessa.

Seuraava esitelmäkokous on syyskuussa.

1_.jpg
2.jpg
3.jpg
4.jpg
scpacer

Maaliskuun 2019 kuukausikokous pidettiin Ilmavoimien vuosipäivänä 6.3.

Ennen kokousta kokoonnuttiin Kotkapatsaalle pientä hiljaista hetkeä varten. Insinöörieverstiluutnantti evp Reini Valtonen kertoi esitelmässään urastaan Ilmavoimissa ja erityisesti mielenkiintoisesta elämänvaiheestaan, jolloin hän sai arvokasta oppia sotilasvirkaansa työskennellään USA:ssa ilmailuelektroniikan tuotantolaitoksissa virkavapaansa aikana 1960-luvun loppupuolella. Vuosipäivän kunniaksi katsottiin myös nostalginen elokuva 1950 -luvun Ilmavoimien koulutustoiminnasta.

IK 6_3_2019 0_edited-1_1200.jpg
IK 6_3_2019 3_1200.jpg
IK 6_3_2019 4_1200.jpg
IK 6_3_2019 6_1200.jpg
scpacer

Helmikuun esitelmäkokous pidettiin 5.2.2019

Museon lehtori Susanna Vallius Suomen Ilmavoimamuseolta piti esitelmän valkealaissyntyisen sekä Venäjän laivaston lentojoukkojen että Suomen ilmavoimien alkuaikojen lentäjän Väinö Mikkolan lyhyestä mutta vaiherikkaasta elämästä 1890 - 1920. Vallius on tutkimustyönsä perusteella tehnyt kirjan Väinö Mikkola - Alppilentäjän elämä valokuvina ja esineinä, johon esitelmäkin perustui.

Susanna Vallius ja Lassi Viisanen.jpgSusanna Vallius ja Killan puheenjohtaja Lassi Viisanen
Kokous 5_2_2018 1.jpgKokousväkeä
Kokous 5_2_2018 2.jpgKokousväkeä
scpacer
scpacer

Tammikuun esitelmäkokous pidettiin 8.1.2019

Esitelmän aiheena oli "DC-3 OH-LCH historiallisen ilma-aluksen operointi ja huolto Suomessa". Esitelmän piti Jussi Pakarinen

Kokousesitelmä 8_1_2019_e_800.jpgJussi Pakarinen
Ilmakillan kokous 8_1_2019_e_800.jpg
Ilmakillan kokous 8_1_2019 2_800.jpg
Tapani Nurminen huomioitiin 2_800.jpgKillan sivujen ylläpitäjä Tapani Nurminen huomioitiin, standaarin ojensi pj. Lassi Viisanen
Tapani Nurminen huomioitiin_800.jpgTapani Nurminen huomioitiin
scpacer
20190104_090102.jpgHelikopteripataljoonan vuosipäivän seppeleenlasku
scpacer

Joulumatka tehtiin Mikkeliin 15.12.2018

kenkavero_110829.jpg
kenkavero_111836.jpg
kenkavero_132745.jpg
scpacer

Kilta valtakunnallisessa paraatissa 6.12.2018

Utin Ilmakilta ry osallistui Maanpuolustuskiltojen lippulinnaan puolustusvoimien paraatissa Mikkelissä.Lippua kantoi killan lippu-upseeri, tekniikan tohtori Eino Rantala.

paraati_mikkeli_2018s.jpg
scpacer

Viimeinen DC-3 (DO-5) lähti Utista lopullisesti

Marraskuun esitelmäkokous 6.11.2018

Jukka Vesen kertoi Jukka Vesen - Heimo Siiropää: Utin koneet siipi maassa -kirjan syntyvaiheista ja huhtikuussa tänä vuonna uuden laajennetun painoksen sisällöstä. Uuden painoksen aika-akseli "kaputeille" on 1918 - 1968. Ensi painos sai nyt noin sata sivua lisää eli kirjassa on noin 260 sivua.

Jukka_Vesenin_esitelma_6_11_2018.jpg
Killan_kokous.jpg

Esitelmäkokous 3.10.2018

Lokakuun esitelmäkokous pidettiin poikkeuksellisesti keskiviikkona 3.10, sillä samalla muistettiin Ilmavoimien kohtalokkainta onnettomuutta, mikä tapahtui tasan 40 vuotta sitten Rissalan lentokentän lähellä DC-3 -koneelle (DO-10). DO-10 muistomerkille seppeleen laskivat Maija Fabritius ja Esko Tilli. Esko menetti onnettomuudessa 3 työtoveriaan Kuljetuslentueesta. Tässä suora linkki aiheeseen: https://ilmakilta.info/rissala.php

Tero Hasun esitelmän aiheena oli suomalaiset upseerit Venäjän keisarillisessa armeijassa ensimmäisessä maailmansodassa. Esitelmästä selvisi myös, että nykyisen Kouvolan maantieteelliseltä alueelta oli useitakin Venäjällä korkeaan arvoon nousseita upseereita.

Esitelmän jälkeen Mi-8 vitriiniprojektin vetäjä Eino Rantala selvitti hankkeen nykytilaa sekä valoi uskoa ja toivoa jäsenistöön. Keräykselle on jatkoaikaa siten, että vitriini olisi valmis 2020.

Eino Rantala 3_10_2018_s.jpg
Lassi Viisanen ja Tero Hasun esitelmä_s.jpg
DO-10 muistomerkki 3_10_2018_s.jpg
DO-10 muistom 2_s.jpg

KOKOUS 4.9.2018

Syyskuun 4. päivänä pidetyn esitelmäkokouksen aiheena oli "Mitä Kiltalaisuus on?" Esitelmöitsijänä oli Maanpuolustuskiltojen Liitto ry:n Liittohallituksen puheenjohtaja Marko Patrakka, joka oli jakanut esitelmänsä osioihin perinteet, nykypäivä ja tulevaisuus kiltatoiminnassa. Maanpuolustuskiltojen liitto ry (MPKL) on vuonna 1963 perustettu suomalaisten maanpuolustuskiltojen valtakunnallinen yhteistyöelin ja edunvalvoja. Kymenlaakso on ollut kiltatoiminnassa valtakunnan kärjessä, sillä Karjalan Prikaatin kilta perustettiin jo vuonna 1957 ja Kymenlaakson Ilmakilta 1966. Liittotasolla niinkuin killoissakin lähivuosien yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada nuorempaa väkeä mukaan kiltatoimintaan. Paikalla oli 25 kuulijaa.

4_9_2018 Ilmakillan kokous_edited-1_s.jpg
Kokous 4_9_2018_edit_s.jpg
scpacer

Utin jääkärirykmentin toimintapäivä 2018 oli yleisömenestys

Utti 100 vuotta -vuoden kunniaksi maanäyttely oli tänä vuonna tavallista laajempi. Helikopteritukikohtana maanäyttely painottui koptereihin. Harvinaisempaa nähtävää ja kuultavaa oli Mi-8 (HS-14) helikopterin käyttö.

Katso tästä video toimintanäytöksestä.

Utti 2018 1_edited-1s.jpg
Utti 2018 2_edited-1s.jpg
Utti 2018 4_edited-1s.jpg
Utti 2018 5_edited-1s.jpg
Utti 2018 6_edited-1s.jpg
scpacer

Ilmakillan Utti 100 vuotta 1918 - 2018 näyttely avattiin kutsuvierastilaisuutena 17.5.2018

Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan mm. talon isäntä UTJR:n komentaja eversti Jaro Kesänen, Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Sampo Eskelinen ja Kouvolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Harri Helminen. Avajaisissa paljastettiin myös ilmailutaiteilija Kari Vertasen uusin akryylimaalaus Utin 1950 -luvun miljööstä ja toiminnasta. Näyttelyyn on saatu myös UTJR:ssä palvelevan insinöörimajuri Ville Siiropään lentokoneaiheisia kynäruiskumaalauksia.

A 1s.jpg
A 2s.jpg
A 3s.jpg
A 4s.jpg
A 5_edited-1s.jpg

Ilmakillan kevätkokous pidetty 21.4.2018

Kokouksen pääasiana oli edellisen vuoden toiminnan tarkastus. Vuoden 2017 toimintakertomus ja tilit hyväksyttiin. Helikopterivitriinikeräyksen ja Utti 100 näyttelyn tilannepäivitykset ja muita pikkujuttuja käytiin läpi.

Sääntömääräisen kevätkokouksen jälkeen kuultiin Jyrki Laukkasen esitelmä lentävän museokoneen Gloster Gauntletin kunnostamisesta ja operoinnista. Melkein uskomattoman hieno tarina lato- ja peltoromuista 1930 -luvun lentäväksi hävittäjäksi, joka on nyt ilahduttanut esiintymisillään lentonäytösyleisöä ja muitakin jo 35 vuotta. Oli myös ilahduttavaa kuulla Jyrkiltä, että jo tulevana kesänä koneen lentäjä tuplavarmistetaan ja peruskorjausjaksosta 30 tuntia vailla olevan moottorin uusintaakin on linjailtu.

Rahastonhoitaja avaa 2017 rahavirtoja_s.jpg
Kokousväkeä 2_s.jpg
Kevätkokous 3_edited-1_s.jpg
J Laukkanen_s.jpg

Maaliskuun esitelmäkokous 6.3.2018

Kunnioittavana tervehdyksenä 100 vuotiaalle Suomen ilmavoimille Ilmakilta laski havuseppeleen Kotkapatsaalle. Sitä ennen kuulimme lyhyen tietoiskun Suomen ilmailuvoimien, niinkuin nimi aluksi oli, ensiaskeleista uutena aselajina maassamme. Seppeleen laskivat Maija Fabritius ja Reini Valtonen.

Utti 6_3_2018 5_s.jpg
Utti 6_3_2018 2_s
Utti 6_3_2018 5_s.jpg
Utti 6_3_2018 2_s.jpg

Ilmavoimien 100. juhlapäivän esitelmänä oli insevl evp Reini Valtosen "Legendaarinen Utti, osa 2" -esitelmä. Se sopikin hyvin juuri 6.3.2018 -päivään, sillä ilmavoimien alkuajat linkittyvät myös Utin lentotukikohtaan, jolle tänä vuonna hieman myöhemmin tulee myös 100 vuotta lentotoimintaa täyteen. Utin sataan vuoteen mahtuu paljon tapahtumia ja tarinoita, joista etenkin jälkimmäisestä puoliskosta Reini Valtosella itselläänkin on omakohtaisia ja mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana. Ja niitähän jäi vielä varastoonkin.

Utti 6_3_2018 1_s
Utti 6_3_2018 3_s
Utti 6_3_2018 4_s
Utti 6_3_2018 1_s.jpg
Utti 6_3_2018 3_s.jpg
Utti 6_3_2018 4_s.jpg
scpacer

Helmikuun esitelmäkokous 6.2.2018

Helmikuun 6. päivän esitelmäkokouksessa kuultiin koelentoinsinööri, insinöörimajuri Ville Siiropään esitelmä helikopteriaerodynamiikasta eikä yhtään kaavaa. Kahdesta noin 45 minuutin osiosta koostuneessa esitelmässään Ville piti omalla hauskalla tavallaan sekä käytännön kokemuksiaan ja havaintojaan avaten 42 kuulijaa hyvin "kärryillä".

Kokous_6_2_2018_s_1
Kokous_6_2_2018_s_2
Kokous_6_2_2018_s_3
Kokous_6_2_2018_s_1.jpg
Kokous_6_2_2018_s_2.jpg
Kokous_6_2_2018_s_3.jpg
scpacer

Hyvää Itsenäisyyden päivää Suomi
suomenlippu_laskuvarjovarjo.jpg

Itsenäisyyspäivän seppeleenlasku Utissa Kotka-patsaalla 6.12. klo 13.45.

Tervetuloa

ARVOISAT UTIN ILMAILUPERINTEISTÄ KIINNOSTUNEET

eikan kuva
Tekn.tri Eino Rantala

Killan varapuheenjohtaja
Vitriinihankkeen projektiryhmän puheenjohtaja

Tämä on vetoomus kaikille teille, jotka olette Utin Ilmailupuistosta kiinnostuneita.

Utti-aukiolle suunnitellaan ilmailupuistoa. Suurelle helikopterien näyttelyhallille on rakennuslupa myönnetty. Tukesi antamisella heti voit nopeuttaa projektin toteuttamista. Juuri nyt on sinun oikea aika tukea MI-8 – vitriinin /lasinen säilytystilan rakentamista. Lahjoituksen voit antaa itse tai haastaa tuttavasi mukaan valtakunnalliseen rahankeräykseemme.

Keräys on nyt Killan tämän hetken päähanke 100-vuotisen Suomen kunniaksi.

Yksi Mi-8 on jätetty museoitavaksi Uttiin. Se on tällä hetkellä Kouvolan Seudun ammattiopiston tiloissa Utin lentokentällä, mutta sitä ei suuri yleisö näe. Tämä upea kone...

...ON SAATAVA NÄHTÄVILLE !

HS_14_nyt_ilmailupuistoon_800.jpg
Tämä Mi-8 vitriiniin!


Ilmakillan lokakuun kokous 2019

Killan lokakuun kokous toteutui ainoastaan esitelmän osalta. Puheenjohtaja joutui keskeyttämään sääntömääräisen syyskokouksen, kun tarvittavaa jo tehtyä mutta jossain bittiavaruudessa seilaavaa vuoden 2020 toiminta- ja taloussuunnitelmaa ei saatu esille käsittelyä varten.

Eläkkeellä oleva Ilmavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Rauno Meriö piti esitelmän hyvin vaiherikkaan lentoupseerin uransa alkuvaiheista Utissa ”Vihureilla Utissa 1950-luvulla”. Salin täyteinen jäsenistö sai seurata ainutlaatuista kokemusperäistä tarinaa Utin lentotukikohdan historiasta.

Kuvat: Juha Ritari

Rauno Meriö 8_10_2019 bm_800.jpg
Killan kokous 8_10_2019 a_800.jpg
spacer

Asuntomessuilla 15.-28.7.2019

Kuvassa linkki galleriaan.

20190716_151440.jpg


Asuntomessuilla 13.-14.7.2019

Kuvassa linkki galleriaan.

20190713_143136.jpg


Messujen esittelijät 11.-12.7.2019

Kuvassa linkki galleriaan.

esittelyporukka.jpg


Messujen rakentajat 9.7.2019

Kuvassa linkki galleriaan.

20190709_201724.jpg


HS-3 lennähti perjantaina 28.6.2019 Korialle asuntomessualueen Pajakukkulalle

Ainakin ajoissa, sillä messut alkavat kahden viikon päästä.

Lassi Viisanen

Kuvassa linkki galleriaan.

20190628_074343_1200.jpg
Matka Utista Korialle asuntomessualueen Pajakukkulalle tehtiin perjantaina 28.6.2019

scpacer

Killan sääntömääräinen kevätkokous pidettiin tiistaina 9.4.

Tilivelvollisille myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Kokouskahvien jälkeen Tony Ellonen piti esitelmän lääkärihelikopteritoiminnasta, joka alkaa pian myös Kaakkois-Suomessa.

Seuraava esitelmäkokous on syyskuussa.

1_.jpg
2.jpg
3.jpg
4.jpg
scpacer

Maaliskuun 2019 kuukausikokous pidettiin Ilmavoimien vuosipäivänä 6.3.

Ennen kokousta kokoonnuttiin Kotkapatsaalle pientä hiljaista hetkeä varten. Insinöörieverstiluutnantti evp Reini Valtonen kertoi esitelmässään urastaan Ilmavoimissa ja erityisesti mielenkiintoisesta elämänvaiheestaan, jolloin hän sai arvokasta oppia sotilasvirkaansa työskennellään USA:ssa ilmailuelektroniikan tuotantolaitoksissa virkavapaansa aikana 1960-luvun loppupuolella. Vuosipäivän kunniaksi katsottiin myös nostalginen elokuva 1950 -luvun Ilmavoimien koulutustoiminnasta.

IK 6_3_2019 0_edited-1_1200.jpg
IK 6_3_2019 3_1200.jpg
IK 6_3_2019 4_1200.jpg
IK 6_3_2019 6_1200.jpg
scpacer

Helmikuun esitelmäkokous pidettiin 5.2.2019

Museon lehtori Susanna Vallius Suomen Ilmavoimamuseolta piti esitelmän valkealaissyntyisen sekä Venäjän laivaston lentojoukkojen että Suomen ilmavoimien alkuaikojen lentäjän Väinö Mikkolan lyhyestä mutta vaiherikkaasta elämästä 1890 - 1920. Vallius on tutkimustyönsä perusteella tehnyt kirjan Väinö Mikkola - Alppilentäjän elämä valokuvina ja esineinä, johon esitelmäkin perustui.

Susanna Vallius ja Lassi Viisanen.jpgSusanna Vallius ja Killan puheenjohtaja Lassi Viisanen
Kokous 5_2_2018 1.jpgKokousväkeä
Kokous 5_2_2018 2.jpgKokousväkeä
scpacer
scpacer

Tammikuun esitelmäkokous pidettiin 8.1.2019

Esitelmän aiheena oli "DC-3 OH-LCH historiallisen ilma-aluksen operointi ja huolto Suomessa". Esitelmän piti Jussi Pakarinen

Kokousesitelmä 8_1_2019_e_800.jpgJussi Pakarinen
Ilmakillan kokous 8_1_2019_e_800.jpg
Ilmakillan kokous 8_1_2019 2_800.jpg
Tapani Nurminen huomioitiin 2_800.jpgKillan sivujen ylläpitäjä Tapani Nurminen huomioitiin, standaarin ojensi pj. Lassi Viisanen
Tapani Nurminen huomioitiin_800.jpgTapani Nurminen huomioitiin
scpacer
20190104_090102.jpgHelikopteripataljoonan vuosipäivän seppeleenlasku
scpacer

Joulumatka tehtiin Mikkeliin 15.12.2018

kenkavero_110829.jpg
kenkavero_111836.jpg
kenkavero_132745.jpg
scpacer

Kilta valtakunnallisessa paraatissa 6.12.2018

Utin Ilmakilta ry osallistui Maanpuolustuskiltojen lippulinnaan puolustusvoimien paraatissa Mikkelissä.Lippua kantoi killan lippu-upseeri, tekniikan tohtori Eino Rantala.

paraati_mikkeli_2018s.jpg
scpacer

Viimeinen DC-3 (DO-5) lähti Utista lopullisesti

Marraskuun esitelmäkokous 6.11.2018

Jukka Vesen kertoi Jukka Vesen - Heimo Siiropää: Utin koneet siipi maassa -kirjan syntyvaiheista ja huhtikuussa tänä vuonna uuden laajennetun painoksen sisällöstä. Uuden painoksen aika-akseli "kaputeille" on 1918 - 1968. Ensi painos sai nyt noin sata sivua lisää eli kirjassa on noin 260 sivua.

Jukka_Vesenin_esitelma_6_11_2018.jpg
Killan_kokous.jpg

Esitelmäkokous 3.10.2018

Lokakuun esitelmäkokous pidettiin poikkeuksellisesti keskiviikkona 3.10, sillä samalla muistettiin Ilmavoimien kohtalokkainta onnettomuutta, mikä tapahtui tasan 40 vuotta sitten Rissalan lentokentän lähellä DC-3 -koneelle (DO-10). DO-10 muistomerkille seppeleen laskivat Maija Fabritius ja Esko Tilli. Esko menetti onnettomuudessa 3 työtoveriaan Kuljetuslentueesta. Tässä suora linkki aiheeseen: https://ilmakilta.info/rissala.php

Tero Hasun esitelmän aiheena oli suomalaiset upseerit Venäjän keisarillisessa armeijassa ensimmäisessä maailmansodassa. Esitelmästä selvisi myös, että nykyisen Kouvolan maantieteelliseltä alueelta oli useitakin Venäjällä korkeaan arvoon nousseita upseereita.

Esitelmän jälkeen Mi-8 vitriiniprojektin vetäjä Eino Rantala selvitti hankkeen nykytilaa sekä valoi uskoa ja toivoa jäsenistöön. Keräykselle on jatkoaikaa siten, että vitriini olisi valmis 2020.

Eino Rantala 3_10_2018_s.jpg
Lassi Viisanen ja Tero Hasun esitelmä_s.jpg
DO-10 muistomerkki 3_10_2018_s.jpg
DO-10 muistom 2_s.jpg

KOKOUS 4.9.2018

Syyskuun 4. päivänä pidetyn esitelmäkokouksen aiheena oli "Mitä Kiltalaisuus on?" Esitelmöitsijänä oli Maanpuolustuskiltojen Liitto ry:n Liittohallituksen puheenjohtaja Marko Patrakka, joka oli jakanut esitelmänsä osioihin perinteet, nykypäivä ja tulevaisuus kiltatoiminnassa. Maanpuolustuskiltojen liitto ry (MPKL) on vuonna 1963 perustettu suomalaisten maanpuolustuskiltojen valtakunnallinen yhteistyöelin ja edunvalvoja. Kymenlaakso on ollut kiltatoiminnassa valtakunnan kärjessä, sillä Karjalan Prikaatin kilta perustettiin jo vuonna 1957 ja Kymenlaakson Ilmakilta 1966. Liittotasolla niinkuin killoissakin lähivuosien yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada nuorempaa väkeä mukaan kiltatoimintaan. Paikalla oli 25 kuulijaa.

4_9_2018 Ilmakillan kokous_edited-1_s.jpg
Kokous 4_9_2018_edit_s.jpg
scpacer

Utin jääkärirykmentin toimintapäivä 2018 oli yleisömenestys

Utti 100 vuotta -vuoden kunniaksi maanäyttely oli tänä vuonna tavallista laajempi. Helikopteritukikohtana maanäyttely painottui koptereihin. Harvinaisempaa nähtävää ja kuultavaa oli Mi-8 (HS-14) helikopterin käyttö.

Katso tästä video toimintanäytöksestä.

Utti 2018 1_edited-1s.jpg
Utti 2018 2_edited-1s.jpg
Utti 2018 4_edited-1s.jpg
Utti 2018 5_edited-1s.jpg
Utti 2018 6_edited-1s.jpg
scpacer

Ilmakillan Utti 100 vuotta 1918 - 2018 näyttely avattiin kutsuvierastilaisuutena 17.5.2018

Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan mm. talon isäntä UTJR:n komentaja eversti Jaro Kesänen, Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Sampo Eskelinen ja Kouvolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Harri Helminen. Avajaisissa paljastettiin myös ilmailutaiteilija Kari Vertasen uusin akryylimaalaus Utin 1950 -luvun miljööstä ja toiminnasta. Näyttelyyn on saatu myös UTJR:ssä palvelevan insinöörimajuri Ville Siiropään lentokoneaiheisia kynäruiskumaalauksia.

A 1s.jpg
A 2s.jpg
A 3s.jpg
A 4s.jpg
A 5_edited-1s.jpg

Ilmakillan kevätkokous pidetty 21.4.2018

Kokouksen pääasiana oli edellisen vuoden toiminnan tarkastus. Vuoden 2017 toimintakertomus ja tilit hyväksyttiin. Helikopterivitriinikeräyksen ja Utti 100 näyttelyn tilannepäivitykset ja muita pikkujuttuja käytiin läpi.

Sääntömääräisen kevätkokouksen jälkeen kuultiin Jyrki Laukkasen esitelmä lentävän museokoneen Gloster Gauntletin kunnostamisesta ja operoinnista. Melkein uskomattoman hieno tarina lato- ja peltoromuista 1930 -luvun lentäväksi hävittäjäksi, joka on nyt ilahduttanut esiintymisillään lentonäytösyleisöä ja muitakin jo 35 vuotta. Oli myös ilahduttavaa kuulla Jyrkiltä, että jo tulevana kesänä koneen lentäjä tuplavarmistetaan ja peruskorjausjaksosta 30 tuntia vailla olevan moottorin uusintaakin on linjailtu.

Rahastonhoitaja avaa 2017 rahavirtoja_s.jpg
Kokousväkeä 2_s.jpg
Kevätkokous 3_edited-1_s.jpg
J Laukkanen_s.jpg

Maaliskuun esitelmäkokous 6.3.2018

Kunnioittavana tervehdyksenä 100 vuotiaalle Suomen ilmavoimille Ilmakilta laski havuseppeleen Kotkapatsaalle. Sitä ennen kuulimme lyhyen tietoiskun Suomen ilmailuvoimien, niinkuin nimi aluksi oli, ensiaskeleista uutena aselajina maassamme. Seppeleen laskivat Maija Fabritius ja Reini Valtonen.

Utti 6_3_2018 5_s.jpg
Utti 6_3_2018 2_s
Utti 6_3_2018 5_s.jpg
Utti 6_3_2018 2_s.jpg

Ilmavoimien 100. juhlapäivän esitelmänä oli insevl evp Reini Valtosen "Legendaarinen Utti, osa 2" -esitelmä. Se sopikin hyvin juuri 6.3.2018 -päivään, sillä ilmavoimien alkuajat linkittyvät myös Utin lentotukikohtaan, jolle tänä vuonna hieman myöhemmin tulee myös 100 vuotta lentotoimintaa täyteen. Utin sataan vuoteen mahtuu paljon tapahtumia ja tarinoita, joista etenkin jälkimmäisestä puoliskosta Reini Valtosella itselläänkin on omakohtaisia ja mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana. Ja niitähän jäi vielä varastoonkin.

Utti 6_3_2018 1_s
Utti 6_3_2018 3_s
Utti 6_3_2018 4_s
Utti 6_3_2018 1_s.jpg
Utti 6_3_2018 3_s.jpg
Utti 6_3_2018 4_s.jpg
scpacer

Helmikuun esitelmäkokous 6.2.2018

Helmikuun 6. päivän esitelmäkokouksessa kuultiin koelentoinsinööri, insinöörimajuri Ville Siiropään esitelmä helikopteriaerodynamiikasta eikä yhtään kaavaa. Kahdesta noin 45 minuutin osiosta koostuneessa esitelmässään Ville piti omalla hauskalla tavallaan sekä käytännön kokemuksiaan ja havaintojaan avaten 42 kuulijaa hyvin "kärryillä".

Kokous_6_2_2018_s_1
Kokous_6_2_2018_s_2
Kokous_6_2_2018_s_3
Kokous_6_2_2018_s_1.jpg
Kokous_6_2_2018_s_2.jpg
Kokous_6_2_2018_s_3.jpg

spacer

Kymenlaakson Ilmakilta ry. on Ilmavoimien Kiltaliiton kautta Maanpuolustuskiltojen Liittoon kuuluva vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, jonka kotipaikka on Kouvola ja toiminta-alue Kymenlaakso. ks. Säännöt

Kilta perustettiin 20.2.1966 Hotelli Kouvolan kerhohuoneistossa pidetyssä kokouksessa. Kokoonkutsujana oli Esko Sipiläinen. Perustajajäseniä oli kolmetoista: Eloranta Åke,Hasu Paavo, Hiltunen Reijo, Immonen Martti, Joutsen Martti, Knihtilä Viljo, Liukkonen Eino, Nuorala Aaro, Pulkkinen Juha, Raitimo Risto, Rydenfelt Tapio, Saarinen Esko ja Sipiläinen Esko. Järjestäytymiskokous pidettiin Kouvolan Kauppakerholla 1.3.1966. Kilta on rekisteröity 17.10.1967

Killan tarkoituksena on Kymenlaakson ja erikoisesti Utin ilmailun historiallisten perinteiden sekä maanpuolustuksen ja ns. "Utin hengen" vaaliminen.

Kilta lähentää ja luo siteitä aktiivipalveluksessa olevien, palveluksesta eronneiden ja siviiliväestön välille levittämällä tietoutta Kymenlaakson ilmailuhistoriasta ja nykyisyydestä. Kilta auttaa vaikeuksiin joutuneita sotaveteraaneja ja killan jäseniä.

Kilta kerää perinneaineistoa, julkaisee kiltaa koskevia tiedotuksia ja muita julkaisuja, elävöittää historiallisia muistoja sekä järjestää juhla-, kokous-, näyttely-, esitelmä-, keskustelu-, retkeily-, tutustumis- ja muita vastaavia tilaisuuksia.

Pääasiallisin toimintamuoto on kuukausikokoukset, jotka pidetään pääsääntöisesti kuukauden ensimmäisenä tiistaina Utin varuskuntakerholla. Kokouksista ilmoitetaan sähköpostilla ja edellisenä keskiviikkona Kouvolassa ilmestyvässä "Pohjois-Kymenlaaksossa" sekä edellisenä sunnuntaina Kotkassa ilmestyvässä "Ankkurissa". Kokouksiin pyritään saamaan kiltalaisia kiinnostavia esitelmiä ja esityksiä. Lisäksi järjestetään retkiä kiinnostaviin kohteisiin koti- ja ulkomailla. Erikseen on syytä mainita yhteistoiminta Viron sodanaikaisten lentäjien yhdistyksen kanssa.

Kilta on toteuttanut useita muistomerkkihankkeita, ks. Muistomerkit

Killan varsinaiseksi jäseneksi voi päästä jokainen ilmailusta kiinnostunut, killan tarkoitusperät hyväksyvä Suomen kansalainen, jonka killan hallitus jäseneksi hyväksyy. Killassa on tällä hetkellä n. 300 jäsentä. Siirry sähköiseen lomakkeeseen tai täytä PDF-tiedostona oleva jäsentietolomake ja postita se valokuvan kera jäsensihteerille. Jos olet jäsenenä muissa Ilmavoimien killoissa, mainitse ne lomakkeella jäsenlehtien postituksen takia.

Killan yhteydessä toimii naisjaosto, jonka jäseneksi voi päästä killan varsinaisen jäsenen omainen sekä sotilaskoti- tai vastaavassa tehtävässä toimiva tai toiminut henkilö.

Lisätietoja toiminnasta antavat killan toimihenkilöt tai hallituksen jäsenet.


ivkl
IVKL:n jäsen

logo

spacer

Ota yhteyttä sivuston ylläpitoon  •   Sivun alkuun