Esitelmäkokous tiistaina 3.3.2026

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Eversti (evp) Janne Pauni: Stalinin hävittäjät

Neuvostoliiton Ilmavoimat syntyivät Venäjän sisällisodan aikana 1917-1922. Sen jälkeisessä lamassa jokseenkin kaikessa oli tukeuduttava ulkomaihin: teknologia, materiaalit ja lentokoneet (Spad ja Nieuport). Pommikonesuuntaus oli alkuun vallalla 1920- ja 1930-luvulla. Ilmavoimien tehtäväksi 1930-luvulla muodostui maajoukkojen suora tukeminen rynnäkkökoneilla ja hävittäjäsuoja. Hävittäjätoimintaa kehitettiin I-maailmansodan kaartotaisteluoppien perusteella ketterillä hävittäjillä kuten I-15/I-153 ja I-16, joita oli edellyttänyt huomattava määrä erilaisia kokeilumalleja.

Suomelle onnekasta olivat Stalinin vainon vuodet 1937-1939, jolloin armeijan johtoa, muun muassa neljä ilmavoimien komentajaa, "puhdistettiin” ja 5600 lentäjää erotettiin. Vuonna 1941 ketterät kaartotaisteluhävittäjät alkoivat jo olla selvästi alakynnessä nousukykyisimmille ja nopeimmille länsihävittäjille. Lännessä ilmasotaa oli kehitetty pommikoneiden saattamiseen ja torjuntaan korkealla. Neuvostoliitto onnistui ostamaan amerikkalaisilta lisenssin luotettavaan Wright Cyclone-moottoriin. Siitä metrisine lisäkehittelyineen tuli päävoimalähde NL:n tähtimoottorihävittäjiin M-25 –moottorista alkaen.

Ilmavoimiemme ensimmäisen kuljetuskopterin Mi-4:n (HR) 1700 hv:n 14-sylinterinen kaksoistähtimoottori Shvetsov ASh-82V (M-82) oli myös tätä perua. Espanjan sisällisodasta oli onnistuttu kaappaamaan ja laivaamaan NL:ään kaksi saksalaista Messerschmitt 109:ä, joista saatiin arvokasta tietoa muun muassa nestejäähdytteisestä V-12-moottorista MiG-1 ja MiG-3:een.

Sodan loppuvaiheessa NL:n oma lentokonetuotanto oli kehittynyt määrällisesti jo länsituotannon tasolle ja laadullisestikin lähes samaan, esimerkiksi hävittäjät Lagg-3, LA-5, LA-7, Jak-7 ja Jak-9 sekä maataisteluun IL-2. Kolmen viimeisen sotavuoden lentokonetuotanto oli lähes 40000 konetta vuodessa, mikä oli määrältään täysin ylivoimaista tuotantoa Saksaan nähden. Land-Lease periaatteella USA:sta ja Britanniasta toimitettiin sodan aikana kaikkiaan 18500 lentokonetta, joista hävittäjiä 14000.

Jo maailmansoan loppuvaiheissa alkaneeseen suihkukoneiden aikakauteen tarvittavaa moottoritekniikkaa ei NL:ssa ollut. Sekin asia järjestyi brittien myytyä ei sotilaalliseen käyttöön 55 kappaleen erän Rolls Royce Nene suihkumoottoreita. Vuodesta 1947 alkaen Nenestä kopioidut suihkumoottorit nimettiin Klimovin moottoritehtaan mukaan Klimov RD-45 ja VK-1-moottoreiksi ehtien sopivasti Korean sodan MiGeihin. Ne tulivat tutuiksi Suomessakin MiG-15- ja IL-28-koneissa.

Ongelmina mainittakoon, että valtiojohtoisessa komentotaloudessa päätehtävänä oli käskettyjen tuotantolukujen saavuttaminen, ei laatu. Näin rahoitus oli turvattu. Stalinin ajalle ominaista oli pelkoa ruokkiva painostus suunnittelijoihin sekä teollisuuden ja ilmavoimien johtoon. Epäonnistujat tuomittiin ankarasti, iso porukka suunnittelijoitakin kuten Andrei Tupolev, jatkoi työtään erikoissuunnittelutoimistossa (pakkotyöleirillä 1937-1941) ja osa jopa teloitettiin. Tehtaiden työntekijöiden matala koulutus- ja osaamistaso vaikutti myös vaihtelevaan laatuun.

Janne Paunin ilta käsitti kattavan esitelmän Stalinin ajan hävittäjistä, Venäjän sisällisodasta vuoteen 1953. Tarkastellun aiheen ajallinen ulottuvuus oli niin laaja, että hyvällä vauhdilla hänen oli esitystä vietävä.

Kokousväkeä 3.3.2026

Ilmakillan kokous 10.2.2026

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Karjalan Ilmailumuseon puuhamies Kimmo Marttinen kertoi vapaaehtoisen hylkyryhmän harjoittamasta lentokonehylkyjen etsintä- ja dokumentointitoiminnasta.

Viime sotien jäjiltä lentokoneiden hylkyjä on löydetty runsaasti ympäri maata aina näihin päiviin saakka. Vaikeimmat kohteet vesistöissä ja suoalueilla saivat kuitenkin pitkään levätä rauhassa. Mutta kun aikaa kului, alkoi ilmailuhistoriasta innostuneita harrasteporukoita kiinnostamaan pudonneet, mutta vielä tarkasti paikantamatta jääneet hylyt, siis näkymättömissä olevat.

Toiset perehtyivät arkistoihin ja toiset ryhtyivät käytännön etsintöihin. Teknisin apuvälinein haettiin pimentoihin jääneitä koneraatoja periaatteella kaikki pengotaan oli kohteet kuivalla maalla, umpimärässä suossa tai vesialueiden pohjassa. Välineinä käytettiin tarpeen mukaan muun muassa GPS:iä, metallinetsimiä, monenlaisia lapioita, kaivinkoneita ja sukellusvarusteita. Yrittämättä ei ole jätetty yhtään vihjettä.

Alustavan paikantamisen jälkeen jatketaan maanomistajan ja sotamuseon lupaan osien esiin kaivamiseen tai vedestä nostamiseen. Asiaan todella perehtyneiltä hylkyhemmoiltakin alkaa nykyisin kohteet käydä olemattomiin Suomen tultua jokseenkin kolutuksi näiltä osin muutamia merikohteita lukuunottamatta.

Karjalan Ilmailumuseon toimijat ovat Kaakkois-Suomessa kaivaneet esiin useita työläitäkin kohteita. Näistä löydöistä osa on päätynyt puhdistusurakan jälkeen esille museoon Lappeenrannan lentokentän laidalle.

Kuvassa vasemmalta Kimmo Marttinen ja ilmakillan Jani Kortesniemi. Esitelmäkuvassa Marttinen kavereineen on useiden päivien raskaan mutakaivamisen jälkeen nostanut suosta SB-pommikoneen toisen päälaskutelineen usean metrin syvyydestä.

Kokousväkeä 10.2.2026

Ilmakillan jäsenten puurojuhla 15.12.2025

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Oltiin joulukuun puolivälissä ja parina edellisenä päivänä havaittu aito auringon valo ja pieni pakkanen olisi voinut jo enteillä lupausta talven alkamisesta. Tämä peruuntui kunnon vesisateeseen.

Killan kokoustiloissa tunnelmat saatiin kuitenkin kohdilleen itsemme esittämien kauneimpien joululaulujen hengessä. Kolehtia maailman lapsille ei kuitenkaan kerätty. Kilta tarjosi joulupuurot kinkkuleipineen ja torttukahveineen.

Musiikkiamme tuki merkkittävästi Maiju Laurilan ja Petri Hynnisen laulu sekä säestys. Jani Kortesluoman juontamaan juhlaan sotilaspastori Jarno Jalonen varuskunnan aidan takaa toi tilaisuuteen perinteisen kristillisen joulusanoman.

Itsenäisyyspäivä 2025

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Itsenäisyyspäivän 2025 valtakunnallinen paraati pidettiin Kouvolassa

Kymen Lukko-rakennus sekä sen edustalla sijaitseva Kouvolan itsenäisyyden patsas (1918 kansalaissodan uhrien muistomerkki) on vihitty käyttöön 13.12.1936. Sen jälkeen niiden edustalla oleva aukio on toiminut Kouvolan sotilasparaatien vakiovastaanottopaikkana. Kymen Lukko toimi alkuaikoinaan Kymenlaakson suojeluskuntapiirin esikuntana, koulutus- ja kokouspaikkana. Suojeluskuntien lakkauttamisen jälkeen rakennus toimi vielä sotilaskäytössä aina 1990-luvulle saakka. Funkkisrakennuksen katutasoon tehtiin alunperinkin vuokrattavia liikehuoneistoja kannattamaan rakennuksen ylläpitoa.

Itsenäisyyspäivän paraatin lento-osastojen osuus jäi tänä vuonna noin 15000 kadun varren seuraajan pettymykseksi huonon lentosään vuoksi äänihavaintoihin pilvessä lentäneistä hävittäjistä. Eero Suikin vuoden 1959 kuvassa paraatin lento-osuudessa kahden Karjalan Lennoston Kuljetuslentueen Pembroke-kuljetuskoneen ja yhden Saab Safirin muodostelma on juuri ylittänyt Kymen Lukon. Pembroket nopeampina ovat tasanneet nopeutensa hitaamman Safirin tasolle laskutelineet ulkona.

Historialliset kuvat ovat Poikilo-museoiden kokoelmista. 28.3.1938-kuva: Keski-Suomen Rykmentin juhlaparaati rykmentin 20-vuotisjuhlapäivänä. Vuoden 1959-kuvat ovat Eero Suikin ottamia.

Etusivun arkistosta lisää...

Arkistoon on talletettu kaikki etusivun jutut alkaen 6.2.2018

Etusivun arkistoon pääset TÄSTÄ