Esitelmäilta ja syyskokous tiistaina 20.10.2026

Utin Ilmakillan lokakuun esitelmäilta on 20.10.2026 klo 18:00 alkaen. Aiheena 72 tunnin varautuminen, josta puhumassa on killan hallituksen jäsen Jouni Kärkkäinen.

72 tunnin varautumissuosituksella tarkoitetaan sitä, että jokaisessa kodissa pitäisi olla valmius selvitä itsenäisesti häiriötilanteen sattuessa ainakin kolme vuorokautta. Suositus on tehty yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kanssa.

Lisätietoa esitelmän aiheesta: Pärjäisitkö 72 tuntia omin avuin?

Vapaa pääsy.

Kahvi ja kahvileipä osallistujille 5€.

Esitelmän kesto n.1h15min, jonka jälkeen Utin Ilmakillan sääntömääräinen syyskokous killan jäsenille. Käsitellään sääntöjen mukaiset syyskokoukseen kuuluvat asiat.

Tervetuloa Kiltatalolle!

Ilmavoimien vainajien muistopäivä 7.9.2026

Katso tästä video "Mersu ja lentäjä - Utin Mersu MT-452"

Ilmakillan esitelmäilta 15.9.2026

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Heikki Lehtonen - Mannerheim-ristin ritarit painottuen Ilmavoimien ritareihin

Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallituksen jäsen Heikki Lehtonen piti 15.9.2026 Ilmakillan esitelmäkokouksessa valikoivan yleiskatsauksen Mannerheim-ristin ritareista.

Talvisodan aikana kunniamerkkien myöntäminen perustui vakiintuneen tavan mukaan lähes poikkeuksetta niiden saajien sotilasarvoihin: Vapaudenristit (1-4. lk) upseereille ja vapaudenmitalit (1-2. lk) aliupseereille ja miehistölle. Marsalkka Mannerheim näki epäkohdan ja halusi perustaa uuden arvokkaimman kunniamerkin, jonka myöntäminen perustuisi pelkästään sotilaallisiin saavutuksiin ja joka olisi riippumaton sotilasarvosta.

Vaikutteita lienee saatu Britannian Victoria Crossista ja USA:n Medal of Honor kunniamerkeistä. Vapaudenristin Ritarikunnan perustamisasetus säädettiin 16.12.1940. Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää Vapaudenristin 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Ristiin liittyi valtion varoista maksettu 50.000 mk:n palkkio, joka vastasi tuolloin nuoren upseerin vuosiansiota.

Mannerheim-ristin ritareista kolme ensimmäistä olivat korkeita upseereita, everstit Ruben Lagus ja Erkki Raappana sekä kenraalimajuri Paavo Talvela. Numero 4 oli ensimmäinen miehistöön kuuluva Jalkaväkirykmentti 27:een kuulunut panssarintorjuntatykin ampuja, kanneljärveläinen mutta Anjalankoskella sodanjälkeisen elämäntyönsä tehnyt, sotamies Vilho Rättö. Viimeisenä Lapin sodan jälkeen 7.5.1945 nimitettiin ritari numero 191 jääkärieverstiluutnantti Viljo Laakso.

Kaikkiaan 191:stä Mannerheim-rististä myönnettiin upseereille 110 kappaletta, joista luutnanteille 31, loput aliupseereille ja miehistölle. Vakinaisille sotilaille luovutettiin 93 ja reserviläisille 98 ristiä. Myöntämisajankohdan ikäjakautumassa ritareiden valtaosa oli alle 35 vuotiaita, yhteensä 138 miestä. 1. luokan Mannerheim-ristiä on myönnetty vain sotamarsalkka C.G.E. Mannerheimille vuonna 1941 ja jalkaväenkenraali Erichs Heinrichsille 1944. 2. luokan ristit jakautuivat aselajeittain: maavoimille 165 ristiä, ilmavoimille 19 ja merivoimille 7 ristiä. Eniten ritareita oli kotoisin Karjalasta (49) ja toiseksi eniten Pohjanmaalta (34).

Isien ammattien mukainen suurin ryhmä, 80 ritaria, oli maanviljelijäperheistä. Olipa yksi veljesparikin, vänrikki Pentti Iisalo ja pommituslentueen PLeLv 44:n päällikkö kapteeni Tauno Iisalo. Erikoista on Mannerheim-ristin ansainneista kahden olleen Neuvostoliiton kansalaisia Inkerinmaalta, joille presidentti Mannerheim myönsi Suomen kansalaisuuden 1945. Vakavasta turvallisuusriskistä johtuen nämä ylikersantit päättivät poistua Suomesta. Mikko Pöllä muutti Ruotsiin vuonna 1946 ja sieltä Venezuelaan 1947. Paluu Suomeen tapahtui 1964 Geologisen laitoksen työnjohtajaksi. Neuvostoliittolaisista toinen Antti Vorho muutti pysyvästi Ruotsiin 1948 tehden työelämänsä puuseppänä.

Utissa kun oltiin, niin Lehtonen painotti esitelmässään sekä Ilmavoimien että Erillinen pataljoona 4:n ritareita. ErP 4:n tehtävänä oli Päämajan johtama kaukopartiotoiminta, jonka perinteitä on jatkanut Laskuvarjojääkärikoulu ja Utin jääkärirykmentti. ErP 4:n miehille myönnettiin 9 Mannerheim-ristiä: vääp Viljo Suokas, ltn Jorma Hämäläinen, ltn Ilmari Honkanen, ylik Arvo Mörö, ylik Paavo Suoranta, ltn Heikki Nykänen, vääp Onni Määttänen ja aiemmin mainitut ylikersantit Antti Vorho ja Mikko Pöllä. Heistä viisi oli saanut laskuvarjohyppykoulutuksen.

Ilmavoimien 19 ritarista ohjaajia oli 7, tähystäjiä 3, lentueenpäälliköitä 6, laivueenkomentajia 2 (Maunula ja Luukkanen) ja yksi rykmentin komentaja Magnusson, jonka alaiset saivat yli 1100 ilmavoittoa.

Kokousväkeä 15.9.2026

Kuulimme mielenkiintoisia tarinoita tiistai-illassa. Heikki Lehtonen on koonnut teokseensa Sodassa kuolleet Mannerheim-ristin ritarit 1941-1945 kaikkien vuosina 1941–1945 sodassa kuolleiden Mannerheim-ristin ritarien elämänkaaren, sotatien ja kuolinolosuhteet.

Lentävät Mannerheim-ristin ritarit killan sivuilla

Ilmakillan esitelmä ja kevätkokous 26.5.2026

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Eversti evp. Risto Kosonen - Ajankohtaisia näkökulmia turvallisuustilanteesta ja logistiikan varautumisesta

Risto Kosonen on toiminut huollon ja logistiikan tehtävissä 20 vuotta sekä valmiusjohtajana Puolustushallinnon rakennuslaitoksessa ja Puolustuskiinteistöillä. Tuolla kokemuksella juuri nyt, jolloin talouden ja turvallisuusympäristö on pitkäkestoisesti häiriintynyt, esitelmän laaja ja hajanainen aihepiiri tuli erinomaisesti niputettua.

Ongelmia riittää. Taloudellinen ja poliittinen kilpailu, poliittinen epävakaus (Naton ja EU:n yhtenäisyys koetuksella), useat sodat, ilmastonmuutos, ympäristökysymykset, pakolaisaallot, pandemiat ja kansainvälinen rikollisuus muun muassa. Tekoäly ja teknologinen kehitys korvaavat ihmistä kiihtyvällä tahdilla ja verkottuneessa maailmassa olemme jatkuvasti huijaus- tai hybridihyökkäysuhan piirissä.

Näillä lyhyehköllä ajalla kehittyneisiin ilmiöihin on varautumistarvetta, onhan niillä vaikutuksia jokaiseen, haluttiin tai ei.

Ukrainan ja Persianlahden sodat - joihin sotilaallista ratkaisua ei ole näköpiirissä eikä kumpikaan ole johtajiensa käsissä - ovat merkittävästi vaikuttaneet meilläkin jokaisen kansalaisen kukkaroon muun muassa kohonneina polttoaineiden hintoina ja puolustusmäärärahojen kasvuna.

Suomi on onneksemme varautunut hyvin polttoaineen saatavuuteen tässä tilanteessa, jossa 20% öljystä puuttuu markkinoilta, sillä öljy tulee pääosin Norjasta ja varmuusvarastot ovat täynnä.

Taloudessamme olemme kuitenkin riippuvaisia merikuljetuksista, siksipä kriiseissä vaihtoehtoisena elämänluukkuna pohditaan rautatieyhteyttä Pohjois-Suomesta Norjan rannikolle Narvikiin. Kansalaisiin välittömästi vaikuttaviin häiriöihin esimerkiksi sähkönjakelussa ja logistiikassa, on toimijat velvoitettu varautumaan suunnitelmilla, etukäteisvarautumisilla ja harjoittelulla.

Sääntömääräinen kevätkokous esitelmäkokouksen jälkeen

Kokouksen aloitettiin ansioituneiden muistamisella. Killan hallitus on myöntänyt Eino Rantalalle kunniajäsenyyden, Ilmavoimien kiltaliiton myöntämät kiltaristit luovutettiin Pekka Hyyryläiselle, Jani Kortesluomalle, Petri Reunaselle ja Esko Tillille ja ansiomitalin saivat Tapani Nurminen ja Riina Parkko.

Kuvassa puheenjohtaja Lassi Viisanen, Tapani Nurminen, Pekka Hyyryläinen, Petri Reunanen. Esko Tilli ja Jani Kortesluoma

Kevätkokouksen tavoitteena ollut edellisen vuoden toiminnan ja tilien tarkastelu sujui pidemmittä puheitta. Yhteensä 345 jäsenisen yhdistyksemme toiminnan pääpaino on ollut syys- ja kevätkuukausittain pidetyissä esitelmäkokouksissa, Utin historiallisen näyttelyn ja toimintamme esittelyissä ryhmille sekä pienen talkooporukan kokoontumisina kiltatalolla.

Jäsenlehti Roottori ilmestyi suunnitellusti kaksi kertaa vuoden aikana. Yksi bussiretki tehtiin samana päivänä sekä Kyminlinnan linnoitukselle että Karhulan Ilmailukerhon 80-vuotisjuhlailmailupäivään Kymin lentokentällä. Kokous myönsi tili- ja vastuuvapauden tilivelvollisille tilinpäätöksen osoittaessa alijäämää kohtuulliset 5448 euroa.

Raportti killan retkeltä Immolan Rajamuseoon 15.5.2026

Teksti: Juha Ritari | Kuvat: Lassi Viisanen

Rajavartiolaitos perustettiin 1919. Vuonna 1930 perustettiin Merivartiolaitos, joka aloitti myös lentotoiminnan. Talvisodan sytyttyä molemmat laitokset liitettiin puolustusvoimiin, mutta rauhan tultua 1944 palautui vastuu rajavartioinnista jälleen RVL:lle ja Merivartiolaitos liitettiin siihen. Seuraavana vuonna aloitettiin Ruotsin ja Norjan rajan valvonta ja itärajalle perustettiin rajavyöhyke. Porkkalan palautus Suomelle vapautti Porkkalan rajavartioston tehtävistään ja se lakkautettiin 1956.

RVL:n helikopteritoiminta alkoi vuonna 1960 SM-1-kopterilla. Lentotoiminta laajeni hiljakseen ja Vartiolentolaivue sai alkunsa 1981. Laivueella on ollut käytössä sekä helikoptereita että lentokoneita. Seuraavana vuonna 1982 RVL:stä tulikin johtava meripelastusviranomainen. Meripelastustoimintaa on hoidettu alusten lisäksi Mi-8, B412 ja Super-Puma-koptereilla. Lentokoneista mainittakoon Beaverit, Piper Navajot, Saab Safirit (käytettiin ohjaajien koulutukseen lyhyen ajan) ja Dornier Do-228:t.

Passintarkastus siirtyi poliiseilta RVL:lle 1991 ja 1992 henkilöstön virka-asut vaihtuivat armeijan harmaista vihreisiin.

Vaalimaan rajanylityspaikka avattiin 1958, missä matkustajamäärä lisääntyi vuosi vuodelta aina vuoteen 2013 asti. Tuolloin saavutettiin ennätys, 13 miljoonaa itärajan ylitystä, joista valtaosa Vaalimaalla. Venäjän aloitettua vuonna 2014 erilaiset verhotut sotatoimet Ukrainan itäosissa ja Krimillä, johtivat ne jyrkkään matkustajamäärän laskuun. Pian haastavaksi rajaviranomaisille muodostui Venäjän organisoima välineellinen maahanmuutto. Venäjän sotajoukkojen vyöryttyä valloittamaan Ukrainaa kevätalvella 2022, johti se pian Suomessa itärajan ylityspisteiden sulkuun.

Vuodesta 1957 lähtien käytössä on ollut teknisiä rajavalvontalaitteita. Viimeisinä dronet vuodesta 2018 ja valvontajärjestelmiä sisältävä esteaita, jota on alettu rakentamaan vuonna 2023 jatkuen edelleen. Suomi on mukana Euroopan Rajaturvallisuusviraston FRONTEX'in toiminnassa. Meidän rajavartiamme perehtyvät muiden Euroopan valtioiden rajavalvontaan paikan päällä ja päinvastoin. Immolan Raja- ja merivartiokoulussa koulutetaan nykyisin erikoisrajajääkäreitäkin, joilla on kyky yhteistoimintaan erityistehtävissä muiden puolustusvoimien erikoisjoukkojen ja viranomaisten kanssa.

Rajamuseo avattin 1989 Immolassa erilaisena ja eri rakennuksessa kuin nyt vierailumme kohteena olleessa 2024 avatussa museossa. Entisen esikuntarakennuksen huoneisiin on sijoitettu RVL:n tarinaa reilun 100 vuoden takaa tähän päivään. Esineistöä, valokuvia, selventäviä tekstejä sekä useita televisioita, joissa pyörii nonstoppina kuvin ja videoin RVL:n historiaa. Museo on kesäisin auki yleisölle tiettyinä päivinä, mutta rakennuksen sijaitessa varuskunnan turva-aidan sisäpuoella, vaaditaan museoon ennakkoilmoittautuminen muutama päivä ennen aiottua saapumista ja varuskunnan hyväksyntä.

Etusivun arkistosta lisää...

Arkistoon on talletettu kaikki etusivun jutut alkaen 6.2.2018

Etusivun arkistoon pääset TÄSTÄ